torstai 31. elokuuta 2017

RASKAUS JA LIIKUNTA.


''Muista sitten liikkua!'' ''Pidä itsesi hyvässä kunnossa!'' ''Kun se auttaa sitten synnytyksessä ja sen palautumisessa...'' ''Kun äiti voi hyvin, voi lapsikin.'' ''Liiku, liiku, liiku!''

Sain kuulla kyseisiä lauseita sieltä täältä ja vähän joka suunnasta. Eihän kukaan pahaa tarkoittanut mutta silti olisi tehnyt mieli tiuskasta jokaiselle päin naamaa että - kokeileppa itse harrastaa jotain liikuntaa kun kaupassa käyntikin tuntuu maratoonilta, pysty asennossakin meinaat pyörtyä ja asut tyyliin vessassa oksentamassa.. 

Muistan vielä että liikunta oli mun ''sitten kun olen raskaana'' - listassa, ja pidänkin sitä tärkeänä osana raskauden ja lapsen hyvinvointia. Olen kokenut huonoa omaa tuntoa siitä etten ole pystynyt liikkumaan ja pitämään huolta itsestäni.

Nyt puolessa välissä raskautta olen alkanut huomaamaan että keho alkaa jo reagoimaan liikkeeseen ja rasitukseen mikä vielä vähemmän inspiroi lähtemään lenkille kun pahoinvoinnin selättäessä olo antaiskin myöten. Viime viikolla kokeilin J:n kanssa uintia, eikä tarvinut kuin muutama kierros altaan ympäri vetään niin alkoi jo vihlomaan ja pistelemään kohtua. Ei onneksi kovaa, eikä mitenkään että se olisi lamaannuttanut mut, mutta silti inhottavan tuntuisia.

Mä en ole koskaan saannut liikunnasta hyvää oloa. En ikinä ole nauttinut siitä. Enkä oikeestaan edes ymmärrä miten liikuntaa voisi jäädä koukkuun kun itselleni se on vain ahdistavaa ja pakko pullaa. Oonkin kokenut tärkeämmäksi raskauden aikana tehdä niitä asioita mistä oikeasti tykkää ja rentouttaa.

Käytiin viime viikolla J:n kanssa metsässä pienellä kävelyllä (virhe... Joka juurakkoa sai pelätä että koska niihin kompastuu ja lennän mahalleni.. :-D) ja samalla napsasin muutaman kuvan - sieltä se syksy tulee!

Miten te olette liikkuneet raskauden aikana? Oletteko huomanneet että siitä olisi ollut apua synnytyksessä ja palautumisessa?

maanantai 28. elokuuta 2017

RV20 - PUOLIVÄLI!

 Mulla pärähti eilen mittariin 20+0, eli PUOLIVÄLI SAAVUTETTU!! Oon tietyllä tapaa niin helpottunut ja onnellinen - saman verran enään edessä ja sitten tämä on ohi! Mä en ole ollenkaan nauttinut raskaus ajasta.  Ihan vain jo sen kamalan pahoinvoinnin takia jota miettiessäkin saa oksennuksen kurkkuun - enään oksennetaan aamusin ja tuntuu kuin olisin taivaassa tämän pahoinvoinnin suhteen. Sanottiin että raskaus alkaa maistumaan kyllä sitten kun pahoinvointi väistyy - jepjep..

Nytpä siis niihin uusiin ''ihaniin'' oireisiin.

- PIS-SAT-TAA koko ajan, ihan sama vaikka oisit käynny viis minuuttia sitten vessassa, sua pissattaa taas.. Ja kun pissahätä iskee, se ei ole vain sellaista pientä vaan ihan kuin olisit jo pidättänyt vuoden ja vessaan on päästävä nyt heti!

- ARAT NÄNNIT edelleen vaivaa ja auta armias jos jokin osuu niihin vahingossakaan niin tekis mieli vain itkeä ja huutaa :-D ensinmäiset maitotipat on tullut jo viime viikolla! Iik.

- MAHAKIVUT pistää, vihloo, sattuu, ihan kun joku löis puukolla, turvottaa, kohtua kiristää eikä mikään ole hyvä. Kauratyyny tosin auttaa tähän vähäisen, vinkkinä sielä ruudun toisella puolella samassa tilanteessa olevat naiset. ;-)
- KOVALLA, KURALLA, KOVALLA nyt päästään vaivaa josta kuukaan ei puhu :-D Suolen toiminta! Aamulla maha saattaa olla kovalla etkä saa mitää ulos vaikka on tunne että sieltä ois saatava tavaraa ulos, sitten päivällä maha onkin aivan kuralla etkä pääse vessasta hetkeen ulos, illalla taas kärsit kovasta mahasta. Tai voit olla viikonkin kovalla tai kuralla.. Ilmavaivoista puhumattakaa.

- FINNIT mulla ei ole ollut edes teininä näin huono iho mitä nyt. Oon ollu perheestäni aina se paras ihoinen ja teininä tuli välillä finni sinne tänne mutta nyt, voi luoja. Selkä täynnä, rintalasta täynnä ja naamasta puhumattakaan. Tervetuloa uusi murrosikä.

- MAHAN KASVU toisinaan mua ei haittaa että se kasvaa mutta kun voi luoja. Mitään et voi tehdä kun maha on tiellä, se painaa sun sisuskaluja kasaan ja joskus turvottaa niin paljon että ihan on vaikea saada henkeä. Paidat on yht'äkkiä napapaitoja ja kaikki kiristää, paitsi miehen pieru koti asu :-D

- HARJOITUS SUPISTUKSET
näistä en toisaaltaan ole ihan varma että onko niitä mulla ollut vai ei. Kaikki kuvailee niitä niin eri tavalla etten tiedä enään että mikä kipu on mitäkin :-D Mutta tässä lähinnä itse tarkoitan niitä vihlasuja ja pistelyitä kohdussa mitä mulla tulee mm. ihan vain kävelemisestä. Viime viikolla imuroin aamupäivästä ja olin loppu päivän ihan kipeä. En halua jäädä jo nyt näin avuttomaksi :-D
Koita siis tässä elää & kestää ;-) 

139 päivää laskettuun, 3 päivää rakenneultraan <3

lauantai 19. elokuuta 2017

PELKO ULTRA.

Oireita ei ollut, oli vain tunne ettei kaikki ole hyvin. Tunne vaivasi vahvana viikon verran. Tämä raskaus aika ennenkuin alkaa tuntemaan liikkeitä, on omalla tavallaa pelottavaa aikaa. Mulla on istukka edessä jotenka sekin vaimentaa liikkeitten tuntemista. Pian tunne oli kasvanut mielessäni niin vaikeaksi että päätettiin varata aika yksityiselle kätilölle.

Asiaa vaikuttaa myös varmasti se että tämä on ensinmäiseni - minulla ei ole siis kivuista mitään tietoa että mikä on normaalia koska ei ole mitään mihin verrata. Myös ensinmäisen kohalla varmasti on jokainen vähän yli huolehtivainen ja vain 7-päivän aikana aloin ymmärtää vanhempien jatkuvaa huolta lapsen menetyksestä ja voinnista. Teininä olin vain ''mitä mulle muka nyt sattuis?'' kun vanhemmat paasasivat, mutta pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään omien vanhempienikin tuntemuksia tämän meidän pikkuisen myötä.

Me ei otettu vielä sukupuolesta selvää, sillä haluttiin säästää jännitettävää kuun loppuun olevaan rakenne ultraan. Tärkeämpää oli vain saada tietää että kaikki on hyvin. Kätilö oli ihana ja ymmärtäväinen - kyllä taas huomas yksityisten ja julkisten hoito henkilökunnan eron!

Masussa kohelsi hirveää vauhtia 20cm & 280g pikkuinen tyyppi, jonka olisin voinut ottaa näytöltä jo syliini. Kaikki siis kunnossa, ja tyyppi vastasi kokoaan viikkoihin. (Nyt rv 18+6) 12 päivän päästä nähdään taas!

Oletteko te käynneet ylimääräisissä ultrissa tarkistamassa että kaikki on hyvin?

perjantai 18. elokuuta 2017

KAVERI TREFFEJÄ, SYNNTÄRIT & NOKIA EDEN.

Puhelin kuvia selaillessani tajusin että niitä oli kertynyt taas postauksen verran. Jotenka kurkataan mitä tänne kuuluu vauva juttujen lisäksi
// Muutama viikko sitten näin ystävääni Roosaa. Kokattiin kanasalaattia, katottii leffaa ja pelattii wii:llä tanssipeliä. Hauskaa aina tehdä jotain vähän erinlaisempaa kuin perus kahvittelua keskustassa. // Masu rv 17+2  // Nukkumaan meno kaveri <3  // Voisin tyylii elää arnoldsin donitseilla :-D
 // Rv 18+1 // No pitihän ne possut käydä kattomassa, niin söpöjä! // Kävin yks päivä isin luona pesemässä auton, ja viemässä tän lenkille! // Näin vähän yli viikko sitten kaveriani, joka lähti ens kevääksi asti Lappiin töihin. Niin huippua!
// Mulla oli 9.8 synttärit ja käytiin Amarillossa syömässä ja keilaamassa. // Aika perus näky meillä iltasin <3
// Synttärilahjaksi J vei mut Nokia Eedenii pulikoimaa. Varattiin hotelli yöksi. Luultiin että Nokia eedeni olis vähän erilainen paikka kuin mitä sitten oli ja vähän petyin, mutta silti kyllä kivaa vaihtelua arkeen! // Seuraavana päivänä otettiin suunta kohti Ideaparkkia. Tarkoitus oli että käydään vaan pyörähtämässä mutta meillä menikin viisi (!!!!) tuntia sielä, ja rahaa meni enemmän kun olisi saannut.. :-D

Ihanaa viikonloppua ruudun toiselle puolelle, XOXO !

keskiviikko 16. elokuuta 2017

ÄITI ÄITI ÄITI, MISSÄ ISÄ?

Henkilökohtaisesti en ymmärrä minkä takia äitejä nostetaan korkeampaan, tärkeämpään ja ensiluokkaisempaan asemaan? Joo tottakai ymmärrän sen että jos äiti imettää niin äiti tulee olemaan se jota ei voi isä korvata, mutta muuten se on aina äiti. Miksi isän jouduttua yksinhuoltajaksi tai muuten vaan osallistuu lapsen/lapsien elämää olisi jollain tapaa sankari? Minkä takia lapset jäävät ensisijaisesti äitilleen mm. eron sattuessa?

Ensinmäiset kuusi vuotta elin perheessä, sen jälkeen vuoden äitillä ja sitten muutin isälle, pian sisko tuli perässä ja isi saikin yksinhuoltaja paperit. Isi on siis kasvattanut meidät, jos hän ei olisi kantanut vastuutaan olisimme siskon kanssa lastenkodissa, enkä edes tiedä oltaisiinko erottu siinä kohtiin. Olisiko minulla siskooni mitään yhteyksiä nykyään?

En koe että isä olisi tehnyt tässä nyt jonkun sankari teon ottaakseen OMAT tyttönsä vastuulleensa. Vaan koen että isä on tehnyt sen mitä isän on ns. ''velvoitettu'' tekemään, ihan yhtälailla kun äiditkin on velvoitettu pitämään huolta lapsistaan.

Me ollaan tässä J:n kanssa yhdessä - tasavertaisina vanhempina. Ei meillä tule olemaan mitään isän ja äitin hommia vaan ihan kumpivain voi tehdä hommat sen mukaan kumpi on tilanteessa. Meillä tulee olemaan vain vanhempien hommia. En ole yhtää sen suuremassa asemassa koska olen äiti, enkä tätä kuvaa halua omille lapsillenikaan tuoda esille. Myös J saa syöttää vauvaa, hän saa kylvettää vauvan, hän saa pukea vauvan, vaihtaa vaipat, katsoa perään, viedä ja tuoda päiväkotiin ja harrastuksiin ja kavereille, antaa hoivaa, turvaa ja rakkautta - ihan siinä missä minäkin teen samoja asioita.

Musta ainakin on ihanaa että saan jakaa yö syötöt, (ellen imetä.) pesut, vaahtimiset, leikkimiset ja muutenkin vauva arjen jonkun kanssa enkä vain purra hampaita yhteen ja ajatella että ''tämä nyt vaan kuuluu mulle koska olen äiti'' ilomielin nostan itse jalkani sohvalle ja annan lapsen miehelle. Myös lapsen ja isin välille on tärkeää kasvaa side ja vuorovaikutus siinä missä lapsen ja äidinkin välille eikä tilannetta helpota ainakaan se että omin lapsen itselleni ja hoidan hänet koska olen äiti.

Haluan antaa mahdollisuuden lapseni ja mieheni välisen suhteen rakentumiseen ja mitä enemmän myös mies saa lapsen kanssa olla läsnä ja hoivata niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä se syntyy nopeammin, kuin vasta joskus kahden vuoden päästä kun lapsi osaa pyytää myös isää ja tulla hänen kanssaan vuorovaikutukseen.

Äidin ja lapsen side kasvaa jo raskausajasta alkaen, mutta näistä isät jää paitsi, niimpä minusta on ehkä hieman jopa tärkeämpää että syntymän jälkeen lapsi saa olla ja tutustua isäänsä ja isä lapseensa juuri mahdollistaen heille yhteisen ajan. Haluan viestittää lapsilleni että myös isä on ihan yhtä hyvä hoiva ja turva, yhtä hyvä vanhempi, ja ennenkaikkea yhtä tärkeä ja tasavertainen.

J on innoissaan isyydestä ja tulevasta vauvasta. Hän kuuntelee iltasin sydänääniä, hän paijaa ja pussailee mahaa, hän puhuu vauvalle, ja ollut suuri apu minulle raskauden aikana kun olen voinnut huonosti. Hän on huolehtinut meistä molemmista. Ollut neuvoloissa ja kaikissa ultrissa mukana. Hän on ollut jo nyt korvaamattoman tärkeä ja olen varma että hänestä tulee maailman paras mahdollinen isä meidän lapselle/lapsille, enkä missään nimessä halua viedä sitä mahdollisuutta pois vain koska olen äiti.


Miten teillä jakaantuu ''tehtävät'', vai onko teillä tehtäviä äiti ja isi roolin mukaan?

maanantai 14. elokuuta 2017

VAUVA HANKINTOJA OSA 1.

Me ollaan oltu aika rohkeita hankkimaa vauvalle tavaroita jo heti plussattua. Samana päivänä jo lähdettiin ostamaan kuvassa näkyvää pehmopupua. Olin pari viikkoa ennen plussaa heittänyt J:lle että ''Sitku meille tulee vauva, nii tullaan ostamaan tämä sille!'' (pupu on ihanan pehmeä.) Mutta ei arvattu että itseasiassa vauva oli jo parhaillaan masussa. Yksi kavereistani vähän toppuutteli että mitä jos jotain käy? Että eikö oo liian aikaista? Tottakai tiedettiin että mitä vaan voi käydä, mutta eletään siinä uskossa että kaikki menee hyvin. Ja meneehän nämä sitten käyttöön seuraavalle jos tämä jostain syystä olisi mennyt kesken, sillä varmaa kuitenkin oli se että haluttiin lapsia.

Oon useamman vuoden kolunnut vauvan vaate hyllyjä kaupassa ja hifistellyt niitä ja ajatellut että ''tän, ja tän ja tän mä sitten ostan kun oma lapsi on tulossa.'' Värimaailma on aina ollut neutraali, ja sukupuoleton sillä enemmän ne miellyttävät silmääni ja on käytännöllisempää että vaatteet menee vielä seuraaville lapsille sukupuolesta riippumatta. Tietty lapselle ja seuraavillekkin lapsille tulee omia vaatteita ja varmasti suokupuoleen leimaavia kun lapset kasvavat.

Mitä siis ollaan jo hankittu kaappiin odottamaan?
Yhdet gollari housut ja muut ovat kevyempää materiaaleja. Nuo muumit on kyllä ihan mun lempparit! Myös valkoiset napilliset housut on yksinkertaisuudessaan hirmu söpöt.
Super söpöt pupu tossut ollaan saatu äitiltä ja hänen mieheltään. Ihanat villa popot löytyi tarjouksesta ja muutama kappale sukkia - miten pieniä!!
 Bodeja muutamia kappaleita, niin vastasyntyneelle kuin sitten jo muutaman kk ikäiselle.
Sisko toi Lontoosta vauvalle tuliaisiksi tuon London pipon, äitiltä ja hänen mieheltään saatiin nalle pipo ja yhteen bodyyn ostettiin mätsäävä pipo.
Kasa riepuja, äiti ostanut muumi tuttipullon (tosin vasta vähän myöhemmälle iälle, mutta oli kuulema ihan pakko ostaa:-D) & syötävänä suloiset tutit!
  Lammas pehmolelu joka soittaa unimusiikkia, kaksi kissa helistintä ja tietty unilelu pupu!
Ah! Näistä mä olen haaveillut jo teinistä asti!! Hinnan nähtyä, hautasin haaveet syvälle maan alaseen kuoppaan odottamaan rikastumistani, ja oltiin valittukkin jo toiset rattaat - kunnes eräs tuttu laittoi viestiä että hänellä olisi kyseiset rattaat ja suostuu myymään ne meille meidän budjettiin sopivaksi + saadaan kyseiseen sarjaan kuuluva hoitolaukkukin samaan hintaa. Siinä hetken hypin töissä tasajalkaan ennenkuin pystyin taas  jatkamaan hommiani :-D En kestä!!!! Nyt ne on meidän!!!! Niin kauniit ja upeat!! Ja siis yhdistelmä rattaat oli nimennomaa kriteeri ykkönen ettei tarvi sitten hetken päästä olla ostamassa jo uusia rattaita. Näistä tulee varmasti myöhemmin oma postauksensa kunhan pääsevät käyttöön :-)

Myös pinnasänky on ostettu, mutta se on vielä paketissa J:n varastossa, myös hoitotaso. Niistä myöhemmin kun saadaan tavarat paikoilleen!

Vielä paljon on hankittavaa, mutta muutama paketti onkin jo postissa matkalla kotiin ;-)

Millä viikoilla te uskalsitte hankkia ensinmäisiä juttuja vauvalle?
Hamstrasitteko tavaroita kenties liikaa, sopivasti vai liian vähän?

perjantai 11. elokuuta 2017

HEI KAKSPLUS !


Mä olen saannut kunnian päästä kaksplussa blogi verkostoon mukaan!! Ihan huippua ja odotan niin innolla mitä tämä mahdollisuus tuo mukanaan. Vanhoille lukijoille tiedoksi että edelleen sama blogi osoite vie minun blogiini -blogin ulkoasu on vain muuttunut.

Mä olen aina ollut kaveriporukasta se joka on tiennyt vauvoista kaiken, halunnut perhettä ajoissa, lukenut kaksplussaa jo 15 vuotiaana, ja blogin lukulista on koostunut enemmän mamma blogeista kun teiniblogeista. Jo 15 vuotiaana kaksplussaa lukiessani haaveilen että joskus olisi kiva päästä bloggaamaan kaksplussa alle ja nyt se on mahdollista!! Pieniä onnen kyyneleitä nieleskeltiin kun minut toivotettiin tervetulleeksi blogi verkostoon mukaan! <3

Uusille lukijoille ja kaksplussalaisille voisin kertoa muutaman sanan itsestäni. Täällä ruudun takana kirjoittelee 22vuotias naisen alku Lahden suunnasta. Parin kuukauden päästä olen valmis lähihoitaja ja se onkin ollut sellainen unelma ammatti mihin haettii 6 kertaa ja odotettiin 3vuotta. Suuntaudun lapsiin ja nuoriin, ja siitä ammatista onkin haaveiltu jo 10vuotiaasta asti. Olen tempperamenttinen unelmien jahtaaja vilkas persoona. Olen suvaitsevainen, empaattinen ja avoin. Seurustelen 23vuotiaan miehen kanssa jonka avovaimo minusta tulee marraskuussa. Meidän elämä heitti kuperkeikkaa toukokuussa kun pissasin plussan, vain puoli vuotta seurustelua takana.

Blogini kertoo siis uudesta elämän vaiheesta meille kummallekkin. Odotusajasta, muutosta yhteen, vauva arjesta ja perhe elämästä. Kaikki koetaan yhdessä ensinmäistä kertaa. Pikkuisen olisi tarkoitus saapua maailmaan 14.1.2018 ja tehdä meistä perheen ja vanhemmat. Nyt olen rv 17+5. Eli ihan juuri jo puolessa välissä!

Blogissani olen aina pitänyt rehellistä ja avointa linjaa ja olenkin sitä mieltä että myös tabuista kuuluu puhua. Täällä en siis tule kertomaan teille vain kakkavaipoista ja vauvan unen laadusta, vaan käydään myös sielä pintaa syvemällä ja tuodaan rehellisesti julki omia fiiliksiä uudesta elämästä. Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän uutta elämän vaihdetta!

Ps. Tästä pääsette lukemaan miten kaikki alkoi ja mun fiiliksiä ylläri plussasta.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

AUGUST.



Elokuu on täällä. Syksy nurkan takana. Istun avonaisen ikkunan edessä, kuunntelen sadetta ja sopitfyista pehmeitä klassikoita samalla kuin viileä tuuli puhaltaa päälleni raikasta ilmaa jota on helppo hengittää. Kynttilöitä palaa sielä täällä, maha on tullut esille ja mieli on samaa aikaa surullinen, haikea, onnellinen ja kevyt. Voitteko saimaistua? Suljen silmäni ja annan musiikin keinuttaa kehoani.

Kesä ei ole omasta mielestäni kerennyt edes alkamaan. Jotenkin sitä ei edes ole ollut. Ihan kun oltaisiin hypättä suoraan keväästä syksyyn - toki raskauspahoinvointi on varmasti tähän fiilikseen suurin syy, mutta jotenki kesä on ollut todella kehno säittenkin puolesta. Mutta ekaa kertaa mua ei haittaa lainkaan että syksy on täällä ennenkuin on edes kerennyt hengittää kesäistä ja nurmikon tuoksuista ilmaa. Sillä tänä vuonna odotan vuoden loppua enemmän kuin ikinä.

Niin hullu ajatus että ensivuoden alussa meitä on kolme, me ollaan perhe ja me ollaan äiti ja isi. En vieläkään ole jotenkin sisäistänyt että mun sisällä ihan oikeasti kasvaa vauva joka tekee meistä perheen, vanhemmat ja joka tulee olemaan ikuisesti siinä. Että mun sisällä kasvaisi oikeasti jotain niin suurta, ihmeellistä, täydellistä ja ainutlaatuista. Vaikka tänään alkoi jo 18 raskausviikko, maha kasvaa pikkuhiljaa, muutamassa ultrassakin jo käyty ja viime perjantaina oli toinen neuvolla missä kuultiin sydänäänet, silti kaikki tuntuu jotenki tosi utopiselta. Koska tähän herää? Voiko tätä ymmärtää ennenkuin vauva arki on alkanut? Ennenkuin se vauva on oikeesti konkreettisesti tässä, meidän kanssa?

Tarkoitukseni oli tulla jakamaan teille kuulumisiani puhelimen kuvien avulla, mutta alkuun tulikin pieni ajatusvirta. Mennään siis nyt asiaan -
 // Koulu on alkanut tämän viikon maanantaina. Kesätyöt loppui ja oon niin helpottonut. Enään ei tarvitse saikuttaa, jaksaa vuorotyötä, ja juosta töissä asukkaalta asukkaalle, vaan saa istu 8tuntia luokan peränurkassa ja selvitä aamun pahimmasta olosta. Ja tunnilta pääsee paljon sutjakkaammin oksentamaan jos on tarvis :-D // Meillä on koulussa vielä ruokala kiinni jotenka ollaan rampattu ruokatunneilla ties missä syömässä - mäkkäristä jälkkäriä unohtamatta ;-) // Masu kasvaa <3
 // Isä oli perheineen käymässä torstaina siskon luona helsingissä ja mä kävin sitten koulun jälkeen ruokkimassa ja lenkeyttämässä tän karvatassun ja menin illaksi äidille. // Naamakatsausta. // Iik taas on tullut se aika vuodesta kun sai vintiltä kaivaa tän rakkaus sadetakin!! <3 Ihan parasta! Vielä keltaiset Hai saappaat nii sade päivät ei haittaa pätkääkään! // Otettiin perjantaina neuvolan jälkeen suunta kohti Ikeaa, ja käytiin vielä Jyskissa alennusmyynneissä ja mukaan tarttui vaikka ja mitä (terkuin yks sisustusvimmainen raskaana oleva nainen.. :-D)  ja meidän moni ilta tulee varmaan näyttämään tältä.. :-D
// Lauantai iltana oli ystävän Roosan ja hänen miehensä tuparit. Oli maailman sulosinta ja ystävällisintä että ne oli ostanut mulle oman pienen alkoholittoman skumpan! :-D En muista koska viimeksi olisin edes ollut jossain ''viihteellä'' ja oli aluksi vähän jännittävää mennä ainoana raskaana olevana bileisiin muttei kukaan onneksi kieroon katsonut :-D // Tää on yleensä alku syksyn juttu - vadelmia ja puuroa, mutta nyt oli pakko ostaa kaupasta pakaste vadelmia ja syödä aamupalaks tää kombo. En kestä miten hyvää. Mulla loppuu kerätyt vadelmat pakastimesta jo kuukaudessa :-D // Kun mies kokos perjantai iltana tv tasoa meille, mä väsäsin iltapalaksi pizzaa.

Ennen nukkumaan menoa taidan vielä keittää kupin teetä, nauttia rentouttavasta musiikista, sateen ropinasta ikkunalautaa vasten, viileästä tuulesta, kynttilöistä, elokuun pimenevästä ilmasta ja ihan vain siitä että ihan vain olen. Syksy on virallisesti alkanut tässä kodissa.. <3

Tälläistä mun viikkoon, mitä teille kuuluu?
Ihanaa alkavaa viikkoa XOXO.


Ps. ihan kreisii seki että oon parin päivän päästä 22vuotta...!

Lukijat