tiistai 12. syyskuuta 2017

MAAILMAN KAUNEIN JA IHANIN VAUVAKIRJA!

Joku ehkä muistaakin mun mainitsevan että vauva hankinnoissa väri maailmana toimii hyvin neutraalit, beigeet ja sukupuolettomat värit - niin myös vauvakirjassa! Oon törmännyt kyseisen kirjaan alku raskaudessani, ja ihastuin siihen heti! Oon aina ollut sellainen että jos jotain oikeasti haluan niin mun on pakko saada se.

Kuitenkin kova hinta (45e) vauvakirjasta sai minut etsimään ja katselemaan muita vaihtoehtoja. Halusin vauvakirjan olevan simppeli, kaunis, paljon tilaa kirjoittaa sillä halusin kirjoittaa raskaus ajan juttuja myös ylös. Tässä ihanassa vauvakirjassa on nämä kaikki mahdollista! Yritin karsia kriteereitä pois mutta en vain löytänyt mitään mikä olisi kolahtanut, ollu hyvä tai saannut tätä ihanaa kirjaa pois mielestäni.
Tässä vauvakirjassa on kauniita, visuaalisia kuvia ja tämä alkaa jo raskaus ajasta kaksi vuotiaaseen asti. Bloggaajan lapsi tuskin tulee välttymään kameran linssin puolella olemista ja tähän kirjaan on tehty runsaasti tilaa kuville. Rakastuin siihen että jokaisen kuukauden kohdalle on kuvalle/kuville tarkoitettu sivu.

Tälleen raskaana oon ollut vielä enemmän kiinnostuneempi siitä mitä äitin odotus hetkiin kuului kun hän minua odotti. Äiti ei luonnollisestikkaan muista kaikkea, jotenka olisi ollut ihanaa jos äitilläkin olisi ollut asioita jossain ylhäällä mihin palata myöhemmin muistelemaan odotus aikaa.
Tilasin kyseisen kirjan raskauskeijulta sunnuntaina ja jo tänään sain hakea sen hymyissä suin! Kipitin kotiin niin nopeasti kuin raskaana oleva nainen voi kipittää, ja kun pääsin hypistelemään tätä niin koko kirjan hinta ei enään harmittanut pätkääkään. Ihan melkein herkistyy tätä lukiessa ja täyttäessä.

Ja miten ihanassa paketissa tämä tulikaan! Pelkkää pahvilaatikkoa voi käyttää sisustuselementtinä :-D Ei sitä ainakaan roskiin raaski heittää.

Ja ei, tämä ei ole yhteistyöpostaus - olen vain onnellinen ja tyytyväinen tilaaja <3

lauantai 9. syyskuuta 2017

KÄNNYKÄN KÄTKÖISTÄ.

// Kävin viime viikolla kaverini luona jolla on 4kk vanha poika, & 1,5v vanha poika. On kyllä arvokasta että piiristä löytyy äiti kamuja <3 // Parisen viikkoa sitten Salpaus järjesti jonkin sortin kylä juhlat ja sielä oli Ellinoora esiintymässä. // Kävin kahvilla viime viikolla toisen äiti kaverin kanssa ja poikettiin samalla kaupassa. Kokonainen lohi oli niin hyvässä alennuksessa että tälläisen lohi haukan oli pakko ostaa se! J ei vain ollut yhtä innoissaan perkaus duunistaan :-D
 // Täällä Lahdessa oli alku kuusta sataman yö, jossa oli tivoli. Käytiin J:n ja äitin kanssa lauantaina katsomassa ilotulitus ja lähdettiin pois. Tunti sielä kerettiin kököttää ja se riitti. Ei kyllä tullut yhtään ikävä nuoruus aikoja:-D // Samana iltana kun lähdettiin tivoliin oli todella kaunis taivas, mietittii että liekö ilotulituksia näkee ollenkaan mutta nopeasti tuli pimeää. // Sain kukkia <3 // Oon myös aika onnekas siitä että olen saannut opiskella näin hyvän tyypin kanssa!
 // Lähettiin torstaina viemää J:n porukoita lentokentälle kun he lähtivät lomalle lämpimään. Käytiin samalla reissulla syömässä Vapianossa. Oikeesti, maailman parasta pastaa. Voin suositella koko sydämestäni ihan jokaiselle. Jopa sellaiselle joka ei kauheammin pastan ystävä ole, koska tämän jälkeen olet! ;-) // J on viikon porukoillaan, kun sielä on kaksi koiraa ja J:llä on omassa kodissaan menossa putkiremontti niin niitä koiria ei voi ottaa J:n luokse. Hänen porukoilla on iso vanha omakotitalo, eli sielä pitää polttaa takkaa että tupa lämpiää. Ja että mä rakastan takka tulta <3 // Tietysti eiliseen iltaan kuului myös vain elämää ! // Sain tänään aamupalan sänkyyn <3
// Pari pötsi kuvaa tietty. :-D Tuntuu että aika vain matelee. Voitais ihan hyvin hypätä aikakoneella pari kuukautta eteenpäin. Oon aina ollut tosi kärsimätön tyyppi kaiken kivan odottelun suhteen. Tää 9kuukauden odotus ei yhtään sovi mulle, raastaa hermoja ja kärsivällisyyttä. :-D Muutama ihan selkeä potkun oon jo saannut tuntea ja huomenna alkaa 23 raskausviikko! // Tilasin raskauskeijulta tuollaisen ihanan raskauskorun. Ihan mun näköinen ja siitä päivästä lähtien kun posti sen toi, on se roikkunut kaulassani!

torstai 7. syyskuuta 2017

TERVETULOA SYKSY!

Syksyn on voinnut jo tovin haistaa kirpeissä aamuissa ja illoissa, puitten lehdet on alkanut pikkuhiljaa vaihtamaan väriä ja villapaidat on saannut kaivaa kaapista esille. Syksy on aina ollut mulle ns. uuden alkua. Mutta myös olen ajoittain pelännyt syksyä, sillä yleensä voin huonointen masennuksen suhteen. Vaikka oonkin saannut terveen paperit miltein kaksi vuotta sitten, niin kyllä mä edelleen oon syksysin pelännyt että alkaako se kaikki nyt uudestaan.

J mainitsi yksi ilta kotimatkalla että tää syksy on niin ahdistavaa aikaa kun on niin synkkää. Ja silloin havahduin siihen etten ole kerennyt ollenkaan tänä vuonna pelkäämään oman voinnin romahdustani. Olen kaivannut syksyä lähinnä huonovointisuuteni takia, raikkaalla ja viileällä ilmalla on helpompi hengittää. Ja onhan jokainen kuukausi taas lähempänä vuoden vaihetta.
Täällä on myös yksi kynttilöiden suurpolttaja ja rakastan kun syksyllä niitä voi alkaa polttamaan. J:n kodissa on pieni terassi takapihalla ja oon hankkinut sinne kauan haluamani pallovalot jotka ei ole vain löytänyt paikkaa täältä minun pienestä yksiöstäni. Tuolla ne ovat taas täydelliset! Minusta on myös ihanaa kun saa kietoutua lämpöiseen vilttiin, juomaan teetä tai kaakaota ja katsomaan hömppä leffoja.

Tämä syksy tulee menemään täysin koulu jutuissa. Viimeisiä viedään ja paljon on puuhaa. En voi uskoa että syksyn jälkeen olen valmis lähihoitaja ja jään äitiyslomalle. Elämässä tulee niin hurjan paljon uusia ja tuntemattomia juttuja.

Syksy ei koskaan ole ollut lempi vuodenaikani ja olen joka vuosi ollut valmis jatkamaan kesää monella kuukaudella, mutta tänä vuonna, syksy on erittäin tervetullut! <3

tiistai 5. syyskuuta 2017

RASKAUS AJAN PUKEUTUMINEN.


Mä oon ollu aina tosi tarkka siitä mitä päälleni puen. Pienenä tyttönä en suostunut edes pikkareita jalkaan pistää jos ne ei miellytytänyt mun silmää. Niimpä isi lopetti mulle vaatteitten ostamisen hyvin pian ja joutui ottaa mut aina mukaan ostoksille. :-D Ja tänä päivänäkään en saa isiltä vaatteitta esim joululahjaksi, ELLEN ole tarkoin kertonut minkä haluan miljoonan kuvan kera että hän varmasti osaa ostaa oikean.

Mä rakastan neuleita. Niitä mulla on kaappi täynnä, mutta niissäkin olen todella tarkka. Esim, en voi netistä tilata neuleita koska en tiedä materiaalia. Jos neule on vähänkin liian kova omaa makuuni, jää se kauppaa. Talvitakit on aina ollut mulle ongelma, en ikinä ole löytänyt mieluista missä en näyttäisi 50kiloa lihavammalta, farkuissa on omat ongelmansa, jos ne ei istu täysin jäävät nekin kauppaan.

Raskaus on tuonnut kuitenkin oman vaikeutensa lähikuukausien pukeutumiseen. Valikoima on to-del-la suppea ja huono. Kuukauden verran menin kahdella eri paidalla ja legginsseillä. Kuitenkin sen jälkeen yksitoikkoinen pukeutuminen alkoi tympiä ja ostin raskausajan farkut jolloin yläosa valikoima on paljon isompi, sillä mahani puolesta en vielä tarvitse äitiyspaitoja.

Kuitenkin ilmat alkavat viilenemään ja tarvitsen syystakin. Kiertelin, kiertelin ja etsiskelin muttei Lahden kauppakeskuksista löytänyt mitää kivaa. Ideaparkissa käydessämme törmäsin veromodassa tälläiseen harmaaseen syystakkiin. Tämän malliset takit ei koskaan ole ollut oikein mua, mutta maha pitää saada lämpöiseen niin en voi enää hyppiä mulle tutussa ja turvallisessa bomber takissa.

Ja tämähän ei siis ole äitiystakki, jotenka nappasin suosiolla muutaman koon isomman takin että vielä loppu syksystä mahtuisi toivonmukaan! + Tämä ei ole pahan näköinen ilman mahaakaan, eli menee vielä kyllä raskauden jälkeenkin! ;-) Vielä olisi talvitakin osto edessä ja odotoan sitä jo kauhulla, se tuskin voi enään olla jokin muu kuin äitiys puolelta.

Todellisuudessahan heti kotiin tullessani heitän vaatteet ensinmäisenä pois ja kaivan kaapista pieru verkkari asun :-D

Miten raskausajan pukeutuminen vaikutti sinuun? Oliko helppo löytää mieluisia vaatteita vai tuskailitko myös niitten kanssa?

lauantai 2. syyskuuta 2017

IT'S A...

Meillä oli rakenneultra torstaina, jota oltiin odotettu koko kuukausi. Itselläni oli todella tyttöfiilis, läheiseni oli sitä mieltä että kyllä sieltä tyttö tulee, kaikissa unissa lapsi oli tyttö, testit viittasi tyttöön, ja no olin vain varma asiasta.

Sukupuolen toivominen tuntuu olevan hirvee tabu, mutta kyllä minä toivoin tyttöä. Sillä tyttö tuntuisi jotenkin luontevammalta koska olenhan itse nainen. Tiedän mistä tytöt tykkää, ja osaan leikkiä prinsessoilla ja nukeilla. Toki eihän sukupuoli millään tavalla määritä lapsen mieltymyksiä.

Ultrassa kaikki oli hyvin ja niin niinkuin pitää. Kasvoi viikkojen mukaisesti, ja availi sielä jalkojaan niin innokkaasti että sukupuoli oli selvillä jo minuutin jälkeen ultraamisesta. Meidän perhe tulee kasvamaan tammikuussa pienellä..........
prinssillä Kyllä siinä menin aika hiljaiseks ja J hihkui munkin puolesta että jesjes:-D Ensinmäiseni ajatus oli että ''apua, miten mä osaan olla pojan kanssa? Miten mä osaan hoitaa sitä? Se tulee varmaan istumaan terapian penkillä kun äiti ei leiki, kun ei äiti osaa...''

Olin aluksi tosi pettynyt ja mietin että miten tämä on edes mahdollista.. Ja huoneesta päästyämme purshkahdin itkuu ja mietin vain että miten ihmeessä pystyn olemaan hyvä äiti kun en tiedä pojista mitään. Miten pystyisin tarjoamaan sille kaiken parhaan kun en vaan osaa olla poikien kanssa.


Helpotti kun sain sanoa J:lle ääneen rehellisesti miltä musta tuntuu ja itkeä rauhassa. Lähdettiin sairaalasta ostamaan pojalle lisää vaatteita ja muutama ihan selkeästi pojan vaate sieltä tarttui mukaan. Ostosten lomassa huomasin ettei mua enään haitannut ollenkaan että meille on tulossa poika.

Meille kuitenkin tulee kaikesta huolimatta ihana terve lapsi, ja se on tärkeintä!

Oletteko te tuntenut pettymystä vauvan sukupuolesta?
Kuinka nopeasti se on mennyt ohi?

torstai 31. elokuuta 2017

RASKAUS JA LIIKUNTA.


''Muista sitten liikkua!'' ''Pidä itsesi hyvässä kunnossa!'' ''Kun se auttaa sitten synnytyksessä ja sen palautumisessa...'' ''Kun äiti voi hyvin, voi lapsikin.'' ''Liiku, liiku, liiku!''

Sain kuulla kyseisiä lauseita sieltä täältä ja vähän joka suunnasta. Eihän kukaan pahaa tarkoittanut mutta silti olisi tehnyt mieli tiuskasta jokaiselle päin naamaa että - kokeileppa itse harrastaa jotain liikuntaa kun kaupassa käyntikin tuntuu maratoonilta, pysty asennossakin meinaat pyörtyä ja asut tyyliin vessassa oksentamassa.. 

Muistan vielä että liikunta oli mun ''sitten kun olen raskaana'' - listassa, ja pidänkin sitä tärkeänä osana raskauden ja lapsen hyvinvointia. Olen kokenut huonoa omaa tuntoa siitä etten ole pystynyt liikkumaan ja pitämään huolta itsestäni.

Nyt puolessa välissä raskautta olen alkanut huomaamaan että keho alkaa jo reagoimaan liikkeeseen ja rasitukseen mikä vielä vähemmän inspiroi lähtemään lenkille kun pahoinvoinnin selättäessä olo antaiskin myöten. Viime viikolla kokeilin J:n kanssa uintia, eikä tarvinut kuin muutama kierros altaan ympäri vetään niin alkoi jo vihlomaan ja pistelemään kohtua. Ei onneksi kovaa, eikä mitenkään että se olisi lamaannuttanut mut, mutta silti inhottavan tuntuisia.

Mä en ole koskaan saannut liikunnasta hyvää oloa. En ikinä ole nauttinut siitä. Enkä oikeestaan edes ymmärrä miten liikuntaa voisi jäädä koukkuun kun itselleni se on vain ahdistavaa ja pakko pullaa. Oonkin kokenut tärkeämmäksi raskauden aikana tehdä niitä asioita mistä oikeasti tykkää ja rentouttaa.

Käytiin viime viikolla J:n kanssa metsässä pienellä kävelyllä (virhe... Joka juurakkoa sai pelätä että koska niihin kompastuu ja lennän mahalleni.. :-D) ja samalla napsasin muutaman kuvan - sieltä se syksy tulee!

Miten te olette liikkuneet raskauden aikana? Oletteko huomanneet että siitä olisi ollut apua synnytyksessä ja palautumisessa?

maanantai 28. elokuuta 2017

RV20 - PUOLIVÄLI!

 Mulla pärähti eilen mittariin 20+0, eli PUOLIVÄLI SAAVUTETTU!! Oon tietyllä tapaa niin helpottunut ja onnellinen - saman verran enään edessä ja sitten tämä on ohi! Mä en ole ollenkaan nauttinut raskaus ajasta.  Ihan vain jo sen kamalan pahoinvoinnin takia jota miettiessäkin saa oksennuksen kurkkuun - enään oksennetaan aamusin ja tuntuu kuin olisin taivaassa tämän pahoinvoinnin suhteen. Sanottiin että raskaus alkaa maistumaan kyllä sitten kun pahoinvointi väistyy - jepjep..

Nytpä siis niihin uusiin ''ihaniin'' oireisiin.

- PIS-SAT-TAA koko ajan, ihan sama vaikka oisit käynny viis minuuttia sitten vessassa, sua pissattaa taas.. Ja kun pissahätä iskee, se ei ole vain sellaista pientä vaan ihan kuin olisit jo pidättänyt vuoden ja vessaan on päästävä nyt heti!

- ARAT NÄNNIT edelleen vaivaa ja auta armias jos jokin osuu niihin vahingossakaan niin tekis mieli vain itkeä ja huutaa :-D ensinmäiset maitotipat on tullut jo viime viikolla! Iik.

- MAHAKIVUT pistää, vihloo, sattuu, ihan kun joku löis puukolla, turvottaa, kohtua kiristää eikä mikään ole hyvä. Kauratyyny tosin auttaa tähän vähäisen, vinkkinä sielä ruudun toisella puolella samassa tilanteessa olevat naiset. ;-)
- KOVALLA, KURALLA, KOVALLA nyt päästään vaivaa josta kuukaan ei puhu :-D Suolen toiminta! Aamulla maha saattaa olla kovalla etkä saa mitää ulos vaikka on tunne että sieltä ois saatava tavaraa ulos, sitten päivällä maha onkin aivan kuralla etkä pääse vessasta hetkeen ulos, illalla taas kärsit kovasta mahasta. Tai voit olla viikonkin kovalla tai kuralla.. Ilmavaivoista puhumattakaa.

- FINNIT mulla ei ole ollut edes teininä näin huono iho mitä nyt. Oon ollu perheestäni aina se paras ihoinen ja teininä tuli välillä finni sinne tänne mutta nyt, voi luoja. Selkä täynnä, rintalasta täynnä ja naamasta puhumattakaan. Tervetuloa uusi murrosikä.

- MAHAN KASVU toisinaan mua ei haittaa että se kasvaa mutta kun voi luoja. Mitään et voi tehdä kun maha on tiellä, se painaa sun sisuskaluja kasaan ja joskus turvottaa niin paljon että ihan on vaikea saada henkeä. Paidat on yht'äkkiä napapaitoja ja kaikki kiristää, paitsi miehen pieru koti asu :-D

- HARJOITUS SUPISTUKSET
näistä en toisaaltaan ole ihan varma että onko niitä mulla ollut vai ei. Kaikki kuvailee niitä niin eri tavalla etten tiedä enään että mikä kipu on mitäkin :-D Mutta tässä lähinnä itse tarkoitan niitä vihlasuja ja pistelyitä kohdussa mitä mulla tulee mm. ihan vain kävelemisestä. Viime viikolla imuroin aamupäivästä ja olin loppu päivän ihan kipeä. En halua jäädä jo nyt näin avuttomaksi :-D
Koita siis tässä elää & kestää ;-) 

139 päivää laskettuun, 3 päivää rakenneultraan <3

lauantai 19. elokuuta 2017

PELKO ULTRA.

Oireita ei ollut, oli vain tunne ettei kaikki ole hyvin. Tunne vaivasi vahvana viikon verran. Tämä raskaus aika ennenkuin alkaa tuntemaan liikkeitä, on omalla tavallaa pelottavaa aikaa. Mulla on istukka edessä jotenka sekin vaimentaa liikkeitten tuntemista. Pian tunne oli kasvanut mielessäni niin vaikeaksi että päätettiin varata aika yksityiselle kätilölle.

Asiaa vaikuttaa myös varmasti se että tämä on ensinmäiseni - minulla ei ole siis kivuista mitään tietoa että mikä on normaalia koska ei ole mitään mihin verrata. Myös ensinmäisen kohalla varmasti on jokainen vähän yli huolehtivainen ja vain 7-päivän aikana aloin ymmärtää vanhempien jatkuvaa huolta lapsen menetyksestä ja voinnista. Teininä olin vain ''mitä mulle muka nyt sattuis?'' kun vanhemmat paasasivat, mutta pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään omien vanhempienikin tuntemuksia tämän meidän pikkuisen myötä.

Me ei otettu vielä sukupuolesta selvää, sillä haluttiin säästää jännitettävää kuun loppuun olevaan rakenne ultraan. Tärkeämpää oli vain saada tietää että kaikki on hyvin. Kätilö oli ihana ja ymmärtäväinen - kyllä taas huomas yksityisten ja julkisten hoito henkilökunnan eron!

Masussa kohelsi hirveää vauhtia 20cm & 280g pikkuinen tyyppi, jonka olisin voinut ottaa näytöltä jo syliini. Kaikki siis kunnossa, ja tyyppi vastasi kokoaan viikkoihin. (Nyt rv 18+6) 12 päivän päästä nähdään taas!

Oletteko te käynneet ylimääräisissä ultrissa tarkistamassa että kaikki on hyvin?

perjantai 18. elokuuta 2017

KAVERI TREFFEJÄ, SYNNTÄRIT & NOKIA EDEN.

Puhelin kuvia selaillessani tajusin että niitä oli kertynyt taas postauksen verran. Jotenka kurkataan mitä tänne kuuluu vauva juttujen lisäksi
// Muutama viikko sitten näin ystävääni Roosaa. Kokattiin kanasalaattia, katottii leffaa ja pelattii wii:llä tanssipeliä. Hauskaa aina tehdä jotain vähän erinlaisempaa kuin perus kahvittelua keskustassa. // Masu rv 17+2  // Nukkumaan meno kaveri <3  // Voisin tyylii elää arnoldsin donitseilla :-D
 // Rv 18+1 // No pitihän ne possut käydä kattomassa, niin söpöjä! // Kävin yks päivä isin luona pesemässä auton, ja viemässä tän lenkille! // Näin vähän yli viikko sitten kaveriani, joka lähti ens kevääksi asti Lappiin töihin. Niin huippua!
// Mulla oli 9.8 synttärit ja käytiin Amarillossa syömässä ja keilaamassa. // Aika perus näky meillä iltasin <3
// Synttärilahjaksi J vei mut Nokia Eedenii pulikoimaa. Varattiin hotelli yöksi. Luultiin että Nokia eedeni olis vähän erilainen paikka kuin mitä sitten oli ja vähän petyin, mutta silti kyllä kivaa vaihtelua arkeen! // Seuraavana päivänä otettiin suunta kohti Ideaparkkia. Tarkoitus oli että käydään vaan pyörähtämässä mutta meillä menikin viisi (!!!!) tuntia sielä, ja rahaa meni enemmän kun olisi saannut.. :-D

Ihanaa viikonloppua ruudun toiselle puolelle, XOXO !

keskiviikko 16. elokuuta 2017

ÄITI ÄITI ÄITI, MISSÄ ISÄ?

Henkilökohtaisesti en ymmärrä minkä takia äitejä nostetaan korkeampaan, tärkeämpään ja ensiluokkaisempaan asemaan? Joo tottakai ymmärrän sen että jos äiti imettää niin äiti tulee olemaan se jota ei voi isä korvata, mutta muuten se on aina äiti. Miksi isän jouduttua yksinhuoltajaksi tai muuten vaan osallistuu lapsen/lapsien elämää olisi jollain tapaa sankari? Minkä takia lapset jäävät ensisijaisesti äitilleen mm. eron sattuessa?

Ensinmäiset kuusi vuotta elin perheessä, sen jälkeen vuoden äitillä ja sitten muutin isälle, pian sisko tuli perässä ja isi saikin yksinhuoltaja paperit. Isi on siis kasvattanut meidät, jos hän ei olisi kantanut vastuutaan olisimme siskon kanssa lastenkodissa, enkä edes tiedä oltaisiinko erottu siinä kohtiin. Olisiko minulla siskooni mitään yhteyksiä nykyään?

En koe että isä olisi tehnyt tässä nyt jonkun sankari teon ottaakseen OMAT tyttönsä vastuulleensa. Vaan koen että isä on tehnyt sen mitä isän on ns. ''velvoitettu'' tekemään, ihan yhtälailla kun äiditkin on velvoitettu pitämään huolta lapsistaan.

Me ollaan tässä J:n kanssa yhdessä - tasavertaisina vanhempina. Ei meillä tule olemaan mitään isän ja äitin hommia vaan ihan kumpivain voi tehdä hommat sen mukaan kumpi on tilanteessa. Meillä tulee olemaan vain vanhempien hommia. En ole yhtää sen suuremassa asemassa koska olen äiti, enkä tätä kuvaa halua omille lapsillenikaan tuoda esille. Myös J saa syöttää vauvaa, hän saa kylvettää vauvan, hän saa pukea vauvan, vaihtaa vaipat, katsoa perään, viedä ja tuoda päiväkotiin ja harrastuksiin ja kavereille, antaa hoivaa, turvaa ja rakkautta - ihan siinä missä minäkin teen samoja asioita.

Musta ainakin on ihanaa että saan jakaa yö syötöt, (ellen imetä.) pesut, vaahtimiset, leikkimiset ja muutenkin vauva arjen jonkun kanssa enkä vain purra hampaita yhteen ja ajatella että ''tämä nyt vaan kuuluu mulle koska olen äiti'' ilomielin nostan itse jalkani sohvalle ja annan lapsen miehelle. Myös lapsen ja isin välille on tärkeää kasvaa side ja vuorovaikutus siinä missä lapsen ja äidinkin välille eikä tilannetta helpota ainakaan se että omin lapsen itselleni ja hoidan hänet koska olen äiti.

Haluan antaa mahdollisuuden lapseni ja mieheni välisen suhteen rakentumiseen ja mitä enemmän myös mies saa lapsen kanssa olla läsnä ja hoivata niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä se syntyy nopeammin, kuin vasta joskus kahden vuoden päästä kun lapsi osaa pyytää myös isää ja tulla hänen kanssaan vuorovaikutukseen.

Äidin ja lapsen side kasvaa jo raskausajasta alkaen, mutta näistä isät jää paitsi, niimpä minusta on ehkä hieman jopa tärkeämpää että syntymän jälkeen lapsi saa olla ja tutustua isäänsä ja isä lapseensa juuri mahdollistaen heille yhteisen ajan. Haluan viestittää lapsilleni että myös isä on ihan yhtä hyvä hoiva ja turva, yhtä hyvä vanhempi, ja ennenkaikkea yhtä tärkeä ja tasavertainen.

J on innoissaan isyydestä ja tulevasta vauvasta. Hän kuuntelee iltasin sydänääniä, hän paijaa ja pussailee mahaa, hän puhuu vauvalle, ja ollut suuri apu minulle raskauden aikana kun olen voinnut huonosti. Hän on huolehtinut meistä molemmista. Ollut neuvoloissa ja kaikissa ultrissa mukana. Hän on ollut jo nyt korvaamattoman tärkeä ja olen varma että hänestä tulee maailman paras mahdollinen isä meidän lapselle/lapsille, enkä missään nimessä halua viedä sitä mahdollisuutta pois vain koska olen äiti.


Miten teillä jakaantuu ''tehtävät'', vai onko teillä tehtäviä äiti ja isi roolin mukaan?

maanantai 14. elokuuta 2017

VAUVA HANKINTOJA OSA 1.

Me ollaan oltu aika rohkeita hankkimaa vauvalle tavaroita jo heti plussattua. Samana päivänä jo lähdettiin ostamaan kuvassa näkyvää pehmopupua. Olin pari viikkoa ennen plussaa heittänyt J:lle että ''Sitku meille tulee vauva, nii tullaan ostamaan tämä sille!'' (pupu on ihanan pehmeä.) Mutta ei arvattu että itseasiassa vauva oli jo parhaillaan masussa. Yksi kavereistani vähän toppuutteli että mitä jos jotain käy? Että eikö oo liian aikaista? Tottakai tiedettiin että mitä vaan voi käydä, mutta eletään siinä uskossa että kaikki menee hyvin. Ja meneehän nämä sitten käyttöön seuraavalle jos tämä jostain syystä olisi mennyt kesken, sillä varmaa kuitenkin oli se että haluttiin lapsia.

Oon useamman vuoden kolunnut vauvan vaate hyllyjä kaupassa ja hifistellyt niitä ja ajatellut että ''tän, ja tän ja tän mä sitten ostan kun oma lapsi on tulossa.'' Värimaailma on aina ollut neutraali, ja sukupuoleton sillä enemmän ne miellyttävät silmääni ja on käytännöllisempää että vaatteet menee vielä seuraaville lapsille sukupuolesta riippumatta. Tietty lapselle ja seuraavillekkin lapsille tulee omia vaatteita ja varmasti suokupuoleen leimaavia kun lapset kasvavat.

Mitä siis ollaan jo hankittu kaappiin odottamaan?
Yhdet gollari housut ja muut ovat kevyempää materiaaleja. Nuo muumit on kyllä ihan mun lempparit! Myös valkoiset napilliset housut on yksinkertaisuudessaan hirmu söpöt.
Super söpöt pupu tossut ollaan saatu äitiltä ja hänen mieheltään. Ihanat villa popot löytyi tarjouksesta ja muutama kappale sukkia - miten pieniä!!
 Bodeja muutamia kappaleita, niin vastasyntyneelle kuin sitten jo muutaman kk ikäiselle.
Sisko toi Lontoosta vauvalle tuliaisiksi tuon London pipon, äitiltä ja hänen mieheltään saatiin nalle pipo ja yhteen bodyyn ostettiin mätsäävä pipo.
Kasa riepuja, äiti ostanut muumi tuttipullon (tosin vasta vähän myöhemmälle iälle, mutta oli kuulema ihan pakko ostaa:-D) & syötävänä suloiset tutit!
  Lammas pehmolelu joka soittaa unimusiikkia, kaksi kissa helistintä ja tietty unilelu pupu!
Ah! Näistä mä olen haaveillut jo teinistä asti!! Hinnan nähtyä, hautasin haaveet syvälle maan alaseen kuoppaan odottamaan rikastumistani, ja oltiin valittukkin jo toiset rattaat - kunnes eräs tuttu laittoi viestiä että hänellä olisi kyseiset rattaat ja suostuu myymään ne meille meidän budjettiin sopivaksi + saadaan kyseiseen sarjaan kuuluva hoitolaukkukin samaan hintaa. Siinä hetken hypin töissä tasajalkaan ennenkuin pystyin taas  jatkamaan hommiani :-D En kestä!!!! Nyt ne on meidän!!!! Niin kauniit ja upeat!! Ja siis yhdistelmä rattaat oli nimennomaa kriteeri ykkönen ettei tarvi sitten hetken päästä olla ostamassa jo uusia rattaita. Näistä tulee varmasti myöhemmin oma postauksensa kunhan pääsevät käyttöön :-)

Myös pinnasänky on ostettu, mutta se on vielä paketissa J:n varastossa, myös hoitotaso. Niistä myöhemmin kun saadaan tavarat paikoilleen!

Vielä paljon on hankittavaa, mutta muutama paketti onkin jo postissa matkalla kotiin ;-)

Millä viikoilla te uskalsitte hankkia ensinmäisiä juttuja vauvalle?
Hamstrasitteko tavaroita kenties liikaa, sopivasti vai liian vähän?

perjantai 11. elokuuta 2017

HEI KAKSPLUS !


Mä olen saannut kunnian päästä kaksplussa blogi verkostoon mukaan!! Ihan huippua ja odotan niin innolla mitä tämä mahdollisuus tuo mukanaan. Vanhoille lukijoille tiedoksi että edelleen sama blogi osoite vie minun blogiini -blogin ulkoasu on vain muuttunut.

Mä olen aina ollut kaveriporukasta se joka on tiennyt vauvoista kaiken, halunnut perhettä ajoissa, lukenut kaksplussaa jo 15 vuotiaana, ja blogin lukulista on koostunut enemmän mamma blogeista kun teiniblogeista. Jo 15 vuotiaana kaksplussaa lukiessani haaveilen että joskus olisi kiva päästä bloggaamaan kaksplussa alle ja nyt se on mahdollista!! Pieniä onnen kyyneleitä nieleskeltiin kun minut toivotettiin tervetulleeksi blogi verkostoon mukaan! <3

Uusille lukijoille ja kaksplussalaisille voisin kertoa muutaman sanan itsestäni. Täällä ruudun takana kirjoittelee 22vuotias naisen alku Lahden suunnasta. Parin kuukauden päästä olen valmis lähihoitaja ja se onkin ollut sellainen unelma ammatti mihin haettii 6 kertaa ja odotettiin 3vuotta. Suuntaudun lapsiin ja nuoriin, ja siitä ammatista onkin haaveiltu jo 10vuotiaasta asti. Olen tempperamenttinen unelmien jahtaaja vilkas persoona. Olen suvaitsevainen, empaattinen ja avoin. Seurustelen 23vuotiaan miehen kanssa jonka avovaimo minusta tulee marraskuussa. Meidän elämä heitti kuperkeikkaa toukokuussa kun pissasin plussan, vain puoli vuotta seurustelua takana.

Blogini kertoo siis uudesta elämän vaiheesta meille kummallekkin. Odotusajasta, muutosta yhteen, vauva arjesta ja perhe elämästä. Kaikki koetaan yhdessä ensinmäistä kertaa. Pikkuisen olisi tarkoitus saapua maailmaan 14.1.2018 ja tehdä meistä perheen ja vanhemmat. Nyt olen rv 17+5. Eli ihan juuri jo puolessa välissä!

Blogissani olen aina pitänyt rehellistä ja avointa linjaa ja olenkin sitä mieltä että myös tabuista kuuluu puhua. Täällä en siis tule kertomaan teille vain kakkavaipoista ja vauvan unen laadusta, vaan käydään myös sielä pintaa syvemällä ja tuodaan rehellisesti julki omia fiiliksiä uudesta elämästä. Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän uutta elämän vaihdetta!

Ps. Tästä pääsette lukemaan miten kaikki alkoi ja mun fiiliksiä ylläri plussasta.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

AUGUST.



Elokuu on täällä. Syksy nurkan takana. Istun avonaisen ikkunan edessä, kuunntelen sadetta ja sopitfyista pehmeitä klassikoita samalla kuin viileä tuuli puhaltaa päälleni raikasta ilmaa jota on helppo hengittää. Kynttilöitä palaa sielä täällä, maha on tullut esille ja mieli on samaa aikaa surullinen, haikea, onnellinen ja kevyt. Voitteko saimaistua? Suljen silmäni ja annan musiikin keinuttaa kehoani.

Kesä ei ole omasta mielestäni kerennyt edes alkamaan. Jotenkin sitä ei edes ole ollut. Ihan kun oltaisiin hypättä suoraan keväästä syksyyn - toki raskauspahoinvointi on varmasti tähän fiilikseen suurin syy, mutta jotenki kesä on ollut todella kehno säittenkin puolesta. Mutta ekaa kertaa mua ei haittaa lainkaan että syksy on täällä ennenkuin on edes kerennyt hengittää kesäistä ja nurmikon tuoksuista ilmaa. Sillä tänä vuonna odotan vuoden loppua enemmän kuin ikinä.

Niin hullu ajatus että ensivuoden alussa meitä on kolme, me ollaan perhe ja me ollaan äiti ja isi. En vieläkään ole jotenkin sisäistänyt että mun sisällä ihan oikeasti kasvaa vauva joka tekee meistä perheen, vanhemmat ja joka tulee olemaan ikuisesti siinä. Että mun sisällä kasvaisi oikeasti jotain niin suurta, ihmeellistä, täydellistä ja ainutlaatuista. Vaikka tänään alkoi jo 18 raskausviikko, maha kasvaa pikkuhiljaa, muutamassa ultrassakin jo käyty ja viime perjantaina oli toinen neuvolla missä kuultiin sydänäänet, silti kaikki tuntuu jotenki tosi utopiselta. Koska tähän herää? Voiko tätä ymmärtää ennenkuin vauva arki on alkanut? Ennenkuin se vauva on oikeesti konkreettisesti tässä, meidän kanssa?

Tarkoitukseni oli tulla jakamaan teille kuulumisiani puhelimen kuvien avulla, mutta alkuun tulikin pieni ajatusvirta. Mennään siis nyt asiaan -
 // Koulu on alkanut tämän viikon maanantaina. Kesätyöt loppui ja oon niin helpottonut. Enään ei tarvitse saikuttaa, jaksaa vuorotyötä, ja juosta töissä asukkaalta asukkaalle, vaan saa istu 8tuntia luokan peränurkassa ja selvitä aamun pahimmasta olosta. Ja tunnilta pääsee paljon sutjakkaammin oksentamaan jos on tarvis :-D // Meillä on koulussa vielä ruokala kiinni jotenka ollaan rampattu ruokatunneilla ties missä syömässä - mäkkäristä jälkkäriä unohtamatta ;-) // Masu kasvaa <3
 // Isä oli perheineen käymässä torstaina siskon luona helsingissä ja mä kävin sitten koulun jälkeen ruokkimassa ja lenkeyttämässä tän karvatassun ja menin illaksi äidille. // Naamakatsausta. // Iik taas on tullut se aika vuodesta kun sai vintiltä kaivaa tän rakkaus sadetakin!! <3 Ihan parasta! Vielä keltaiset Hai saappaat nii sade päivät ei haittaa pätkääkään! // Otettiin perjantaina neuvolan jälkeen suunta kohti Ikeaa, ja käytiin vielä Jyskissa alennusmyynneissä ja mukaan tarttui vaikka ja mitä (terkuin yks sisustusvimmainen raskaana oleva nainen.. :-D)  ja meidän moni ilta tulee varmaan näyttämään tältä.. :-D
// Lauantai iltana oli ystävän Roosan ja hänen miehensä tuparit. Oli maailman sulosinta ja ystävällisintä että ne oli ostanut mulle oman pienen alkoholittoman skumpan! :-D En muista koska viimeksi olisin edes ollut jossain ''viihteellä'' ja oli aluksi vähän jännittävää mennä ainoana raskaana olevana bileisiin muttei kukaan onneksi kieroon katsonut :-D // Tää on yleensä alku syksyn juttu - vadelmia ja puuroa, mutta nyt oli pakko ostaa kaupasta pakaste vadelmia ja syödä aamupalaks tää kombo. En kestä miten hyvää. Mulla loppuu kerätyt vadelmat pakastimesta jo kuukaudessa :-D // Kun mies kokos perjantai iltana tv tasoa meille, mä väsäsin iltapalaksi pizzaa.

Ennen nukkumaan menoa taidan vielä keittää kupin teetä, nauttia rentouttavasta musiikista, sateen ropinasta ikkunalautaa vasten, viileästä tuulesta, kynttilöistä, elokuun pimenevästä ilmasta ja ihan vain siitä että ihan vain olen. Syksy on virallisesti alkanut tässä kodissa.. <3

Tälläistä mun viikkoon, mitä teille kuuluu?
Ihanaa alkavaa viikkoa XOXO.


Ps. ihan kreisii seki että oon parin päivän päästä 22vuotta...!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

RV17

Voi kun haluisin kirjoittaa teille jokaisesta raskausviikosta erikseen ihanilla masukuvilla, mutta täällä kun masu ei kasva ja oireet ei muutu pahoinvoinnista miksikään :-D

''Vauva on nyt 14 viikkoa vanha. Pystysuora vako ylähuulen yläpuolelle tulee näkyviin tällä viikolla. Jalat saavuttavat kädet kehityksessä, ja ovat tästä lähtien pidemmät. Liikkeet tulevat koko ajan koordinoitaviksi. Sikiö nielee lapsivettä ja pissaa sen sitten takaisin lapsiveteen. Sikiö voi nyt imeä, niellä, pissata, tehdä hengitysliikkeitä ja liikuttaa itseään.''
Mahaa mulla ei näy oikeestaan ollenkaan. Pomppaa esille kun oon söynnyt tai turvotusten aikaan. Tää vähän harmittaa sillä oon tässä tovin jo odotellut masua ihan näkyväksi. Kivempaa näyttää raskaana olevalta kun turvonneelta ryhävalaalta. :-D Ensinmäiset äitiysvaatteet jouduin ostaa jo reilusti alle rv12, oisko ollut jo rv7 ihan järkyttävien turvotusten takia. En möyskään kestä mahallani mitään nyöriä painamassa, ja se teki yleensä olosta vielä tukalamman. Tänään kävin ostamassa mamma farkut, ihana saada jotain muutakin päälle kuin kahden paidan vaihtoehdoilla ja legginssit. Sillä mahan ei vielä tiukkaa tee paidoista ja toivon että aika pitkälle päästäänkin perus paidoilla, ja niillä ihanilla villapaidoilla mitä kohta saa alkaa pitämään!  Masu kuvat on rv15.
Vasemman puoleinen masukuva on aamulta, taisi olla ihan rv15 eka päivä:-D Oli myös eka kerta kun masu oli pulpahtanut esiin ja kerkesin jo toivoa että nyt se sit tuli jäädäkseen mutta ei.. :-D Oikeen puolimmainen masukuva taitaa olla rv16 ja järkyttävän iltaturvotuksen kanssa.. Ja sitten oireisiin. Pahasta olosta vieläkin kärsitään, se ei nyt ole uutta. Mutta ehkä joo pissalla pitää ravata useammin ja viikon sisään olen saannut useana päivänä migreenin kaveriksini, ehkä vähän kovempi jano ja viimeiset kolme päivää oon vetänyt paketillisen pekonia, vaikka yleensä pystyn pekonia syömään vain max yhden siivun enkä ole ikinä siitä välittänyt pahemmin. Mutta nyt se tuoksuu jopa ihanaltaja sen suolasuus vie mut taivaisiin. Edelleen täällä himoitaan enemmän suolaista ja raikasta kun makeaa.
Vasemman puoleinen masukuva on otettu rv 15 loppu puolella ja oikeen puoleinen rv 14.

Täällä on myös kaivattu syksyä ja talvea ja joulua alkavaksi enemmän kuin ikinä ja aikasempaa kuin ikinä, liekö hormooneilla asiaa vai ei? Kaipaan kuitenkin pimeitä iltoja jolloin voi käpertyä kuuman teen tai kaakaon kanssa viltin alle kattomaan leffoja, saa täyttää kämpän kynttilöillä ja käpertyä niihin ihaniin villapaitoihin. Kaipaan raikasta pakkasilmaa, narskuvaa lunta kenkien alla, sauna tuntuu ihan superilta talvella, ja haaveilen jo talvella paremmasta olosta jolloin päästäisiin tekemään lenkkejä lumisateiseen hämärään iltaan, tai kirpeään aurinkoiseen pakkas aamuun, ja että kaipaankin joulua. Yhdessä oloa perheen kanssa, kasvavaa vatsaani, naurua, lämmintä tunnelmaa sisällä kun ulkona sataa rauhakseltaan lunta ja on kylmää, ja joulupyhiä kun saat pujahtaa uuden byjaman kanssa sohvalle syömään lahjaksi saatuja suklaita ja tuijottaa vaan joulu leffoja. Pliis tule pian jotta mun ois helpompi hengittääkki kuin tälläisessä raskaassa, painavassa kuumassa tai hieostavassa ilmassa..

Mitä teille kuuluu? Kirjoittakaa vaikka romaani, lause tai kaksi! <3

tiistai 25. heinäkuuta 2017

YKSIN JA YKSINÄINEN ODOTUS AIKANA.

 Mä olen aina ollut kovin menevää tyyppiä. En ole koskaan yhtään tykännyt istua yksin kotonani, pari tuntia max neljä niin hypin jo seinille ja alan soittelemaan kaveri listaa läpi jos joku kerkeisi nähdä tai tehdä jotain. Snapchat ja instagram on pursunut kesän mittaan videoita ja kuvia parhaasta kesästä festareilla, naku uinneilla yöllä, huvipuistoista, matkoista ulkomailla, vatsa kippurassa nauramista ystävien täytteisistä hetkistä. Ja minut valtaa valtava ikävä. Ikävä mun ystäviä.

Odotus aika on laittanut minut pakostakin neljän seinän, oikeestaan vessan seinien sisään. Olen voinnut todella huonosti, ja vaikka nyt voinkin vähän paremmin. Paha olo helpottaa kun muistaa syödä usein ja suurin osa ruuista pysyykin sisällä, ja nyt n. viikon ajan olen enään oksentanut vain aamuisin. Vaikka mä en päivän aikana oksentaisikaan, olo saattaa siitä huolimatta olla niin huono ettei kahvilassa istuskelu kaverin/kavereitten kanssa tule kuulookaan. Kun lähden jonnekkin, mun on aina varmistettava että A. Sielä on saatavilla ruokaa jos nälkä iskee, koska jos en syö niin olen max tunnin päästä niin huonossa kunnossa etten pääse paikan päältä enään edes kotiin, B. Vessa, johon voi juosta jos oksennus yllättääki.

On ollut hankalaa olla ilman kavereita ja yhteyksissä vain whatsapin kautta. Tiedän että vauvan synnyttyä elämäni ja arkeni tulee rajoittumaan. En voi vain enää lähteä spontaanisti näkemään jotain kaveriani, tai reissun päälle, tai ylipäätään mitään koska siinä on nyt se pieni ihminen joka tarvitsee minua ja on minusta riippuvainen ainakin niin kauan kuin imetän, jos vain se tulee onnistuakseen. Mutta silti on helpompaa kun oma vointi arjessa on hyvä ja antaa periksi vaunu lenkeille, ja nähdä sovitusti kavereita ja sopia treffejä ja onneksi vauvan/lapsen voi ottaa lähes joka paikkaan mukaan, toki silloin mennään  vauvan/lapsen päivärytmi ehdoilla. Mutta silti koen pääseväni silloin enemmän olemaan sosiaalinen kuin nyt kun elämää rajoittaa hurja pahoinvointi.
Tänään minun piti tavata yhtä ystävääni, mutta hän nukkui. Ei voinnut laittaa herätystä vaikka tiesi tapaamisestamme. Toisen ystävän kanssa oltiin sovittu jo aikoja sitten että lähdetään Tallinnaan elokuun eka viikonloppu, hän perui sen. Ehkä olen vain hormoonien vallassa mutta kyllä tämä ärsyttää ja tulee pakostikkin ajatus mieleen että nytkö jo ne kaikki ystävät sitten katoaa? Olen miettinyt sitä paljon että kuinkakohan paljon mä tulen menettämään läheisiä ympäriltä koska saan vauvan ja mulle ei enään kuuluu mitään muuta kuin vauvaa ja kuinka usein hän on kakanut päivän aikana, tai syönnyt tai monta tuntia nukkunut. Ja koska elämäni ei voi enään olla spontaania ja vauva tulee mukaan tapaamisiin ja rytmittää meidän tapaamisia.

Myös yksinäisyyden tunnetta on lisännyt se ettei kukaan odota kanssani samaa aikaan, siis edes sellainen tuttu. Olisi kivaa kun olisi joku jonka kanssa jutella odotus ajasta ja ajatuksista ylipäätään vauvasta, synnytyksestä ja vauva asioista mitä ei ystävät välttämättä jaksa kuunnella. Musta tuntuu että itse yritän antaa ystävyyssuhteille kauheesti ja huoltaa myös niitä, mutta saamatta mitään takaisin..

Oletteko te kokeneet yksinäisyyttä odotus aikana? Oletteko menettäneet ystäviä kun olette saanneet lapsen?

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

KAKS VIIVAA..

''Raskaana.. Ei voi olla... Onkohan tää testi viallinen? Onhan tää lojunut jo ainakin vuoden vessan kaapissa.. ''

Yritin soittaa J:lle töihin, mutta hän ei tietenkään vastannut ja soitin paniikissa äidille. Enhän mä tiennyt mihin neuvolaan edes kuulun? Äiti hihitteli puhelimessa jo kovaa vauhtia että hänestä tulee mummo. Just, ei paljon auttanut :-D

''Mitä mitä mitä mä teen? Eihän tän näin pitänyt mennä, en mä oo valmis, en mä osaa, en mä halua tätä.. ''

Abortti ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä olen jo pienenä päättänyt että jos joskus tulen vahingossa raskaaksi, en aborttia tee. Luulin tietäväni vauvoista melkeen kaiken, opiskelenhan mä itse lapsia, olen haaveillut isosta perheestä 10vuotiaasta asti, ollut ensimmäinen kaveriporukasta joka lukee kaksplussaa, ja muita perhe lehtiä, katsonut vaikka mitä äiti ohjelmia, mutta kun olen tämän tilanteen edessä, mä olen ihan ulapalla..

''Mitä ominaisuuksia rattaissa täytyy olla? Entä turvakaukaloissa? Tai miten hyödyllinen sitteri oikeesti on? Kuinka usein lapsi syö, tai nukkuu, tai kakkaa, tai mikä on normaalia? ''

Kaikki mun läheiset ja jopa minä itse olen yllättynyt näistä mun negatiivisista ajatuksista, paniikista, ahdistuksesta. Sillä ainahan mä olen halunnut paljon lapsia ja nuorena. Olen itkenyt katkeruuttani kun kaverit ympärillä lisääntyy. Olen katsonut lapsia kaupoissa, huvipuistoissa, kaduilla haikein mielin, ja olen kokenut olevani jo valmis perheeseen, en koe että jäisin mistään paitsi vaikka vauva elämään tulisikin, mutta nyt kun itselleni on oma tulossa niin mä olen paniikissa ja ahdistunut.

''Miten mun ja J:n suhteen käy? Mehän ollaa oltu vasta puoli vuotta yhdessä. Asutaan erillää.  Entä synnytys??? Ohgood, kun pelkään sitä jo niin paljon. Mitä jos kaikki ei menekkään hyvin? Mitä jos en vaan jaksa ponnistaa sitä ulos, jos en vaan kertakaikkiaan jaksa?''

Silti joka aamu ensinmäisenä mä kurkkaan puhelimesta Vau.fi odotus sovelluksesta että mitä vauvalle tänään kuuluu? Ollaan J:n kanssa pyöritelty jo nimiä ja ollaan onneks aikalailla samaa mieltä niistä, ollaa katsottu jo  tarvikkeita, lasken tyyliin päiviä neuvoloihin ja ultriin, mietitty vähän että mihin tulisi hoitopyötä, mihin tulisi vauvan pinnasänky, minne tulisi mikäkin, ja tottakai täytyy pysähtyä kerran päivässä peilin eteen katsomaan onko se maha kasvanut. :-D

Blogini tulee tottakai tämän myötä muuttumaan. Oon tästä innoissani sillä pitkään blogini on seilannut tuuliajolla ilman mitään tiettyä genreä. Oon halunnut jo pitkään alkaa kirjoittamaan blogia raskaudesta, lapsista, lapsi arjesta mutta paha sitä on ollut aloittaa ilman sitä lasta.. :-D

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä postaus on kirjoitettu pari kuukautta sitten, eli muutamia viikkoja sen jälkeen kun sain tietää olevani raskaana ja lojunut sitten luonnoksissa. Kun aikaa on kulunut enemmän, alan jo olla tottunut tähän ajatukseen. Toki pelottaa ajoittain, mutta se on vain normaalia. Ja nyt on enemmänkin sellainen ajatus että kyllä kaikesta selvitään! Mutta halusin kuitenkin jakaa tämän postauksen koska tässä on näitä plussan pissanneen ajatuksia, mistä mielestäni puhutaan liian vähän. Siis näistä negatiivisen puolen fiiliksistä..

Eilen tunsin ekaa kertaa vauvan liikkeet, ja tänään on 15 viikkoa täynnä ja alkaa 16 raskausviikko! 5 viikkoa enään rakenneultraan!!

 
Millassia fiiliksiä teillä oli kun pissasitte plussan? Olitteko peloissanne vai onnesta soikeana, vai jotain siltä väliltä?

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

TYTTÖ VAI POIKA?

Mulla on aina ollut jotenkin selvää se että ensinmäinen lapseni on tyttö. Kaikki unet jota olen ennen raskautta nähnyt on aina ensinmäiset lapseni olleet tyttöjä. Kaksi kertaa raskauden aikana olen nähnyt unta poika vauvasta. Mulla on vahva tyttö fiilis ollut siitä asti kuin tein plussan, isi ja äiti on myös tytön kannalla. J on vielä ihan ulapalla eikä tiedä yhtää kumpi sielä olisi, vaikka olen ehkä vähän iskustanut sen päähän ajatuksia pienestä tempperamenttisestä tuittupää prinsessasta. :-D

Pojan kanssa elämää pitäisi vähän harjoitella. Tytön kanssa kaikki olisi luontevaa ja olisin varmempi asioista. Oli sielä kuitenkin kumpi vain, on hän yhtä tervetullut ja pääasia että hän on terve <3

Tälläiset leikkimieliset testit on kivoja, ja oonkin tehnyt niitä paljon ja päätin tulla jakamaan yhden tänne teillekki. :-)


Jos kannat vatsaasi matalalla, vatsassasi on poika. Tyttövatsa on korkealla. /On kovin vaikea sanoa kun maha on vielä niin pieni mutta omaa silmääni se näyttää olevan vielä ainakin aika matalalla.


Jos kärsit pahoinvoinnista, vatsassasi on tyttö. Pojasta ei ole pahoinvointia.


Jos mielesi tekee suolaista, kertoo se pojasta. Tytön odottajat ovat persoja makealle.

Jos syöt paljon hedelmiä, on vauva tyttö. Pojan odottajille maittaa juusto ja liha.

Jos jalkasi ovat kylmemmät kuin normaalisti, odotat poikaa. Tytön odottajat eivät huomaa eroa.


Jos ylimääräinen paino kerääntyy vyötärölle sekä takapuoleen, on tuleva tyttö. Jos kaikki kertyy eteen on tulossa poika. / No nyt en osaa kyllä sanoa.. :-D


Jos rintasi eivät ole kasvaneet huomattavasti, on vatsassa poika. Nopea kasvu viittaa tyttöön.

Jos säärikarvojen kasvu on hitaampaa kuin aikaisemmin, odotat tyttöä. Jos vauhti kasvaa saatte pojan. / En ole huomannut eroa.

Jos olet rauhallinen ja hyväntuulinen, enteilee se poikaa. Kiukkuisuus kertoo tytöstä.

Jos käsien iho on aiempaa kuivempi, saatte pojan. Jos taas normaalia pehmeämpi, tytön.
Jos linea negreaa ei ole tai se ylettyy vain navan alapuolelle, odotatte tyttöä. Navan yli mennessä odotatte poikaa.


Arat ja verestävät ikenet viestivät tytöstä. Jos näin ei ole, on tulossa poika.

Tyttöä odottaessa äiti kärsii närästyksestä, pojasta ei näin ole.

Tyttö vie äidin kauneuden ja poika korostaa sitä.

Tämän mukaan tuli 3 poika lupausta & 9 tyttö lupausta, eli tämän testin mukaan meidän perhe täyttyisi yhdestä prinsessasta tammikuussa! Toki nämä on hömpänpömppä juttuja mutta kiva tehdä! :-)

Onko teillä pitäneet testit paikkaansa? Tai osuiko teidän fiilis sukupuolesta oikeaan?

Lukijat