tiistai 21. marraskuuta 2017

PARISUHDE JOULUKALENTERI.

Ajatus tähän lähti muutama ilta sitten jutellessa että miten saisimme lisättyä suhteeseemme läheisyyttä ja enemmän yhteisiä hetkiä, ilman että se olisi kuitenkaan väkinnäistä. Arjessa toisen huomioiminen jää helposti kaiken kiireen ja hektisyyden alle. Niimpä mieleeni juolahti että mitä jos tehtäisiinkin parisuhde joulukalenteri, toinen osapuoli kirjoittaa toiset 12 luukkua ja toinen toiset 12 luukkua jotta kummallekkin olisi jotain yllätyksiä kalenterissa.

Tarkoitus on laittaa ihan pieniä juttuja, millä huomioida toista arjessa, lisätä hellyyttä ja tehdä enemmän yhdessä asioita. Budjetiksemme valittiin max 10e yhteisiin tekemisiin, eli vain pienistä jutuista on kyse :-) Onneksi tuo toinen osapuoli oli kiinnostunut lähtemään mukaan, ja itseasiassa oli se motinoituneempi osapuoli kun piti kaivaa oikeen puhelimesta kalenteri esii ja alkoi suunnittelemaan! :-D

TARVITSETTE :

Voi olla että kaikki tarvitsemanne löytyy jo kodin kaapeista, sillä tämä ei paljon tarvi. Kyniä, kartonkia, sakset, lasipurkin / jonkun purkin/laatikon mihin luukut voidaan laittaa & mielikuvitusta!
Toki askartelu välineitä voi olla paljon enemmän oman maun mukaan!
Mun homma oli keksiä parittomat luukut, ja J parilliset. Kiellän J:tä kurkkimasta mun blogia, niin voin jakaa teille omat luukkuni ;

1. Antakaa toisillenne joulupusu.

3. Antakaa toisillenne hieronta.

5. Laittakaa joululaulut soimaa ja leipokaa yhdessä joulutorttuja ja -pipareita.

7. Koristelkaa joulukuusi yhdessä.

9. Paketoikaa yhdessä joululahjat.

11. Halatkaa toisianne.


13. Vuokratkaa / käykää leffassa.

15. Ostakaa/ tehkää pieni omaperäinen lahja toisillenne.

17.
XOXO - lisää pusuja joulukuuhun.

19. Menkää saunaa yhdessä ja antakaa toisillenne hieronta.

21. Menkää romanttiselle kuumalle kaakaolle takapihalle. (eka ajattelin että ihan luontoon, mutta tällä mahalla ei enään paljoa liikuta, hyvä kun kaupassakaan voi käydä ilman että alkaa supistelemaan, eli takapihalle vain kynttilöitä, viltit, hyvin puetaa päälle ja tadaa! :-D)

23. Rentoutukaa yhdessä katosen joululeffoja - sillä aatto tulee olemaan yhtä vilskettä.

Sit vaan enään ihanaa ja läheistä joulun odotusta!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

YLLÄTYS TREFFIT MIEHELLE.

Me ollaan jo pitkä tovi keskitytty pelkkään raskauteen ja siitä selviämiseen. J on käynnyt omaa henkistä prosessiaan isäksi tulosta, käynnyt läpi ajatuksia millainen isä haluaisi olla, mitä perinteitä ja arvoja hän haluaisi siirtää omalle pojalleen, ja samalla aina jaksanut olla meistä se joka meitä kannattelee. Kertoo ettei ole mitään hätää ja kuinka kaikki ratkeaa kyllä ajan kanssa.

Jaksanut hoitaa mua ku olen voinnut ajottain todella huonosti, tuonnut ruokaa, tehnyt ruokaa, ollut läsnä, käynnyt kaupassa päivässä useampaa otteeseenkin koska milloin mikäkin tuntui sillä hetkellä helpottavan pahaa oloo ja jaksanut siihen päälle vielä kuunnella mun kiukuttelua kun kaikki tuntuu pahalta ja on huono olla.

Raskaus on viennyt kaikki haluni, niin seksiin kuin ihan vain läheisyyteen. Kun itsellään on lähes koko ajan tuskanen olla ja sattuu nii harvemmin sitä tekee mieli ketään ottamaa iholle roikkumaan ja lääppimään. J on joustanut asioissa niin paljon jotta vain mulla ja pojalla olisi paras mahdollinen olla.
J oli lähtenyt aamusta vaihtamaan autoonsa jotain öljyä lapsuuden kotinsa autotalliin. Ilma oli harmaa, sateinen ja kaikenlisäksi oli sunnuntai. Itselleni sunnuntait on viikon masentavimpia päiviä kun tuntuu että aina silloin sataa, on koleaa, väsyttää entistä enemmän ja se päivä vain matelee. Olen ollut nyt vähän päälle viikon mamma lomalla ja olen tainnut suurimmaksi osaksi vain nukkua, kyhnöttää täällä uudessa kodissa ja vähän siivoilla tavaroita sieltä ja täältä.

Kuitenkin aamupalaa syödessäni sohvalla ja katsoessa joululeffaa päätin että tää makoileminen ja kotona kykkiminen saa riittää! Näpyttelin J:lle viestin ''tulisitko niin nopeasti kotiin kuin ehdit'' muistuttaen kyllä että voi ihan rauhassa kuitenkin öljyt vaihtaa sinne autoo :-D Lähdin suihkuun ja laittautumaan. En ole perus meikkiä itselleni tehnyt varmaa sen jälkeen kun plussasin ja meinasi ihan meikkivoiteen levittämisessä mennä sormi suuhun että miten tää homma tehtiikään :-D Ihan hassua miten pelkkä meikkaaminen saa olon tuntemaan hyvältä ja niin omalta itseltään.

J:n tullessa kotiin pyysin häntä vaihtamaan vähän parempaa päälleen ja lähdettiin matkaan. Päätin viedä J:n meidän lemppari raflaa Helsinkii Vapianoon. Pettämätön joka ikinen kerta - maailman parhaat pastat! Samalla kierreltiin tottakai Helsingin muutamat kaupat - ja miten ihana Helsinki onkaan joulun alla <3
Vaikka toki eihän mikään tälläinen asioita muuta, mutta piristää kivasti tehdä jotain muuta kuin kyhnöttää kotona sohvalla kännykät kädessä.  Muutenkin nyt alkaa olemaan viimeisiä kertoja kun voidaan spontaanisti vain lähteä ja tehdä asioita kun mieli tekee. Halusin myös kiittää J:tä siitä että hän on meidän matkassa pysynyt, vaikka se tie on ollut kivinen ja yhtä ylämäkeä, silti hän jakaa kanssani kotinsa ja makaa tässä vieressä viltin alla. 

Muistakaa lähimmäisiänne <3 pus! 

perjantai 17. marraskuuta 2017

KIRJE POJALLENI.

Hei sinä pieni poikamme sielä mahassani. Ilmotit meille tulostasi toukokuisena aamuna plussan muotona pissatikussa. Tikkuun pamahti plussa niin nopeasti etten kerennyt edes sitä laskemaan kädestäni lavuaarin tasolle odottamaan tulosta. Siitä ei ollut epäilystäkään että asustit masussani. Isäsi oli töissä enkä saannut häntä kiinni, jotenka soitin seuraavaksi heti äitilleni sinun mummollesi joka hihitteli vain puhelimessa että hänestä tulee pian mummo. Isäsi tuli töistä heti mun luo, vaikka seurustelua ei ollut kuin 4kk takana oli meille kummallekkin sanomatta selvää että pidämme sinut. Ajoimme samana päivänä illemmalla kertomaan isälleni, eli sinun vaarillesi tulostasi. Hän nimesi sinut naperoksi ja varasi sinun ensimmäisen sauna kerran itselleen. Siskoni, eli tätisi tarvi vielä vähän totuttelua että hänen pikkusiskonsa on raskaana ja että sinä olet tulossa maailmaan. Isäsi vanhemmat, eli sinun mummi ja pappa alkoivat myös odottamaan sinua innoissaan.

Meillä meni tovi jos toinenkin ymmärtää mitä tässä on tapahtumassa. Teit raskauden todelliseksi heti parin päivän jälkeen plussasta - sillä kahlitsit minut halailemaan vessanpönttöä seuraavaksi 5kuukaudeksi. Ensimmäinen ultra oli kun olin vasta rv 9+3 ja olit vain muutamia millejä pitkä, mutta silti liikuit kohdussa jo todella vilkaasti ja sydämesi löi. Emme vieläkään oikein ymmärtänyt isäsi kanssa että mahassani asuu ihmisen alku joka me ollaan saatu aikaseksi. Ihmisen alku josta on puolet äitiäsi ja puolet isääsi. Tuijotimme hämmästyneinä ultrakuvan näyttöä, isäsi sanoi että näytät saksanpähkinältä, ja olimme helpottuneita että kaikki oli sinulla hyvin.

Rv 15 tunsin ensimmäisesi hennot liikkeesi, mutta vasta viikolla n.22 aloin tuntemaan sinua päivittäin. Rv. 20+5 oli rakenneultra jolloin saimme tietää sukupuolesi. Minä olin ihan varma että olet tyttö, isäsi taas veikkasi poikaa ihan vain ollakseen kanssani erimieltä :-D Ensimmäiseksi ajattelin että mitä minä sillä pojalla teen, kun enhän mä tiedä mistä pojat tykkää? Mutta nyt en osaisi ajatellakkaan että minusta tulisi tytön äiti. Isäsi tykkäsi jutella sinulle mahan läpi ja kuunnella mahani päältä sinua. Rv 26 isäsi tunsi sinut ensimmäisen kerran, hän yritti kuunnella sinua kun monotit häntä sitten suoraan poskeen. Isäsi myös tykkää paljon pussailla äitisi vatsaa, tänäänkin ennen töihin lähtöä tuli antamaan vielä sinulle pusun. Ehkä tunnet isin pusut jo? Ja tiesithän että isäsi on maailman paras isä juuri sinulle! Hän odottaa sinua innoissaan ja miettii mitä kaikkea hän sinulle opettaa ja minne kaikki alle hän sinua viekään. Parempaa, huolehtivampaa ja rakastavampaa isää et voisi saadakkaan! 
Meitä jännittää isäsi kanssa että kummalta näytät enemmän? Viimeisimmässä ultrassa sinulla oli ihan isäsi nenä ja äitisi huulet, olit niin todellinen siinä ruudulla. Aivan pieni ihminen jo <3 Meitä jännittää myös nähdä millainen tyyppi olet luonteeltasi, mitä perit äidiltäsi ja mitä isältäsi? Toivon että saat äidiltäsi itsepäisyyttä ja tempperamenttiä mennä elämässä eteenpäin vaikka joku yrittäisikin sulle sanoa ettei susta ole siihen. Sillä tempperamentillä ja itsepäisyydellään äitisikin on saannut unelmiaan toteutettua. Mutta toivon kuitenkin että perit isäsi rauhallisuutta, ja tillannetajua. 

Me toivomme isäsi kanssa että osaisimme luoda sinulle kodin johon sinun on aina helppo tulla, että osaisimme välittää sinulle kuinka paljon rakastamme sinua, kuinka hyväksymme sinut sellaisena kuin olet ja kuinka aina voit kertoa ihan mitä tahansa. Ei ole asiaa jota et voisi isällesi tai äidillesi kertoa. Toivoisin että voisin kääriä sinut pumpuliin ja pitää piilossa pahalta maailmalta, mutta se paha maailma myös opettaa sinulle valtavasti asioita. Mutta mitä ikinä käykään, me seisomme sinun tukenasi. Olet ihana, ainutlaatuinen, arvokas ja meidän oma poikamme. 

Tätä kirjettä kirjottaessani sinulle olen Rv31+5. Olen ollut raskaana 222päivää ja 58 päivää jäljellä laskettuun aikaasi, 14.1.2018. Raskaus on ollut hankala niin fyysisesti kuin henkisestikkin, olen joutunut käymään läpi asioita jotta voisin olla sinulle parempi äiti. Olen joutunut tekemään raskaita oivalluksia ja joustamaan periaatteistani. Meillä täällä on kaikki sinua varten valmiina muutamaa vaatetta lukuunottamatta. Toki vielä pitää vähän asioita järjestää oikeille paikoille. Ilmoitat itsestäsi jo hyvin selkeästi ja tunnen sinut jo mahani läpi. Olet kohta jo melkein kaksi kiloinen jäbän alku ja n. 40cm pitkä.

Me täällä jännitämme ja odotamme että koska oikein saavut maailmaan tehdäksesi meistä vanhempia ja perheen. Onkohan sinulla tukkaa tai miltä ensi parkaisusi kuulostaa? Miltä sinä tunnut ja kuinka pieni oletkaan? Koko lähi sukusi odottaa sinua innoissaan  - tervetuloa maailmaan pieni heti kuin olet valmis! 

Rakkaudella äitisi xx

tiistai 14. marraskuuta 2017

TASAN 2KK LASKETTUUN - RV 32

Täällä on alkanut sunnuntaina Rv 32, eli nyt menään rv 31+2. Vauva on jo n. 1800g ja 40cm. Toki viime ultrassa painoarvio oli n. 100g enemmän mitä näissä sovelluksissa lukee, mutta kutakuinkin tämän kokoinen poika sielä jumpsuttaa. Vauvan kaikki viisi aistia on nyt kehittynyt ja sisäelimet ottavat vielä loppu spurttia.

Liitoskivut ja kivut alkaa olla jo todellinen vaiva kun asennon vaihtamiseen kuuluu perinteisen muutaman sekunnin sijasta puolisen minuuttia ainakin. Heti kun puuhaat vähän ahkerammin tai on ollut raskaampi päivä alkaa harjoitus supistukset, ja oot aivan poikki! Eilen olin hoitelemassa asioita pitkin kylää kuusi tuntia, loppu ilta meni harkkasupistuksien kanssa sohvalla. Eli keho alkaa jo rasittumaan pienistä jutuista. Alkuraskauden pahoinvointi pyrkii tulemaan takaisin, raajat alkaa olemaan turvonneita jo, & yöt ovat katkonaisempia eli keho valmistuu valvomiseen,  mutta muuten en oikeastaan mitään uusia oireita oo havainnut tulevan.

Vauvan liikkeet ja potkut ovat jo selviä ja vahvoja. Välillä vauva oleskelee niin tuossa masun pinnalla että hänet tuntee siitä läpi. Tää on musta aina yhtää ihmeellistä ja hykertelen vaan kun tunnustelen häntä. Toki mä en yhtään osaa sanoa että mikä raaja siinä mun käden alla mahdollisesti on, mutta ei se haittaa :-D Ihan yhtä kummallista joka kerta. Vauvalla ei ole mitään tiettyä rytmiä tullut milloin hän liikkuisi aktiivisemmin ja milloin hänellä on uni jaksoja. Toisena päivänä hän saattaa olla virkeimmillään illasta, kun toisena jo heti aamusta, joskus hän saattaa jyskyttää lähes taukoamatta koko päivän. 
Tasan kaksi kuukautta laskettuun.. Hui.. Toisaaltaan se kauhistuttaa minua vain ajatuksena että mitäpä jos vauva ottaakin varaslähdön ja ei olla kerittykkään laittaa kaikkea hänelle tänne kuntoon. Mutta toisaaltaan huokaisen helpotuksesta, sillä en jaksaisi olla enään yhtään kauempaa raskaana!! Toki tiedostan mahdolliset 2 viikkoa lasketusta yli... Synnytys ei lainkaan pelota mua enään, pikemminkin olen sillä asenteella että '' hitto sattu mitä sattu mutta sitten tämä kaikki on ohi.''  & voisin lähteä synnyttämään tämän ulos vaikka heti! Eli omasta puolestani poika on tervetullut maailmaan heti kuin on siihen anatomisesti valmis. Muutama viikko vielä siihen etappiin.

Kohta hän on täällä, kohta meistä tulee vanhempia ja perhe. Niin utopiselta se tuntuu vieläkin ettei sitä oo jotenkin yhtään osannut sisäistää. Mutta me täällä ollaan valmiita uuteen elämän alkuun vaikka kummallakaan ei ole käsitystäkään siitä mitä se tulee olemaan.

Oliko teillä ajatusta mitä elämä tulisi olemaan vauvan syntymän jälkeen? Oliko vauva arki samanlaista kun ajattelitkin, vai yllättikö se jossain?

lauantai 11. marraskuuta 2017

MAMMA LOMAN TO DO LISTA!

Täällä mamma lomaillaan sillä, perjantaina tällä mimmillä oli viimeinen harjoittelupäivä jonka myötä valmistuin myös lähihoitajaksi! Mamma lomahan mulla alkaa vasta virallisesti 5.12 mutta ei kukaan mua siksi aikaa töihin ottaisi, taikka en edes kroppani puolesta pystyisi. Aika äärirajoilla sain harkankin vedettyä just ja just loppuun asti - senkin vielä lyhennetyillä päivillä!

Muutamia kuukausia sitten mietin että mitä ihmettä mä teen sitten äitiyslomalla että mähän kuolen tylsyyteen sillä olen vielä aika menevää sorttia ja tarvitsen virikkeitä. Nyt kyllä ollaan huokaistu helpotuksesta että äitiysloma on täällä ja toisaaltaa huokastu ahdistuksesta kaikesta siitä tekemisestä mitä tähän vuoden muutamaan viimeiseen kuukauteen on kerennyt kertyä.

On neuvolaa, pikkulapsi tiimiä, ultra aika, ja olisiko ollut jopa viittä eri valmennusta ennen synnytystä. + siihen päälle vielä ne ''ei pakolliset'' asiat. Ihan väsyn pelkästä ajattelusta! Muutamia juttuja on kuitenkin pitänyt konkreettisesti raaputtaa ylös aivoissa olevaa TO DO - listaan, ja muutamia toiveitakin siitä mitä kerkeisi vielä ennen vauvan tuloa tehdä on muutama ja ajattelin tulla jakamaan ne teille!

MUUTTO! (mammaloman ensimmäiset päivät ja varmaa seuraava viikko menee kyllä täysin muutto hommissa. Perjantaina ollaan muutettu saman katon alle ja voin sanoa että kyllä puuhaa riittää vaikka muille jakaa!!)

Pese vauvan vaatteet, vuode lakanat, pehmolelut, ja tutit. Viikkaa ne makuuhuoneen laatikkoon, vuodevaatteet pinnasängyssä oleviin laatikoihin - järjestele muutenkin vauvan tavarat oikeille paikoille.

Laita pinnasänkyyn valmiiksi lakanat, unipesä ja pehmolelu odottamaan vauvaa.

Tilaa taulu, osta siihen kehykset ja laita se paikoilleen pinnasängyn yläpuolelle.

Tee synnytystoive lista niin paperille kuin omakantaankin.

 Valmistujais juhlien järkkääminen.

Laita vauvan hoitoalusta paikoilleen ja siihen tarvittavat tavarat niille kuuluville paikoille.

Lue kirjat ; Henkäys on ilmaa vain Paul Kalanithi, Sydän juttu Anna Taipale ja Tunne lukkosi Kimmo Takanen. - Mä luen tosi vähän kirjoja, koska en malta keskittyä niihin hirveen kauaa, mutta nämä kirjat olisi kiva saada luetuksi mamma lomalla. 


Saa aikaseksi myös mennä kirjastoon ja lainata ne!!! :-D

Hoida muutamat blogi postaukset.


Järjestele ja pese muutkin laatikot ja pinnat. 


Joululahjat, paketointi ja muut joulu jutut!

 Palaa listan alkuun, tarkista että kaikki on tehty & sit vaan rentoudu ja nauti!


Onko teillä mamma loman TO DO - listoja?
Miltä ne näyttää?

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

PSYKIATRISELLA OSASTOLLA RASKAANA?

Mä istun pikkulapsi tiimin huoneessa, hiljaa ja allapäin. ''Mä aistin että tässä on nyt jotain, mikä on?'' Ja alan itkemään krokotiilin kyyneleitä ja sanon etten tiedä mitä uskallan kertoa ettette ota lasta huostaan kun hän syntyy.. En kuitenkaan osannut olla hiljaa, vaan itkin kuinka mua väsyttää ja ainoa keino tilanteesta pois pääsyyn on tappaa itteni, mutta enhän mä niin voi tehdä koska sitten tämä sisälläni oleva ihme kuolisi mun mukana ja sitä mä en iki maailmassa halua. Kuinka haluaisin vain viiltää mahani auki ja ottaa tämän pois.. Kuinka tämä kaikki olisi vain ohi.

Pian kuulin supinaa akuutissa käynnistä, psykiatrian sairaanhoitajan konsultoinnista. Aloin itkemään vaan vielä enemmän ; näinkö heikko ja epäonnistunut mä olen - olen osastolla ja vien niin kamalaan paikkaan oman poikani. Pienen viattoman poikani..

Pääsin kuitenkin kotiin, ja mulla oli aika eilen Silta työryhmään joka toimii akuuteissa tilanteissa, arvioi mun tilannetta ja vointia ja ohjaa eteenpäin. Mulla on sielä vielä kaksi käyntiä ja saatiin diagnoosiksi keskivaikea masennus, tiedostaen kyllä että se kaikki johtuu vain nyt tästä raskaudesta. Toistaseksi osastolta vältyttiin, toistaseksi....
Tänään alkoi raskausviikko 30. Kymmenen viikkoa laskettuun. Mä olen riidellyt joka ikisen läheiseni kanssa. Äitin, äitin miehen, isin, siskon, kavereitten, J:n.. Olen kuin räjähtävä pommi. Yksi väärä sana mä lähen tilanteesta ovet paiskoen. Olen kuin impulsiivinen pieni teini. Olen myös sanonut läheiselleni suoraa että ''painukaa h*lvettiin, nähdään ku tää on ulos musta.'' Sillä mä en halua satuttaa enään yhtäkään mun läheistä käytökselläni mitä mä en voi hillitä..

Tiistaina pitkäaikainen ystäväni tuli käymään mun luona. Ollaan tunnettu ekasta luokasta lähtien. Ennen kuin kerkesin edes loppuun asti kertomaan miltä musta tuntuu, hän alkoi raivoamaan että keksin kaikki omani ongelmani koska haluan elämäni olevan kovin dramaattista, koska en osaa elää normaalia elämää. Kuinka mä olen tyhmä ja säälittävä.. Tämän jälkeen itkin puoltoista tuntia kuuman suihkun alla lattialla pidellen mahaani ja vakuutellen pojalleni ettei hänellä ole mitää hätää vaikka äiti voi tosi huonosti, kuinka turvaan kyllä hänelle hyvän elämän keinolla millä hyvänsä..

Kymmenen viikkoa ''enään'', mutta mä olen niin poikki ja sekasin että tosissani pelkään koska flippaan tosissani enkä enään edes välitä siitä että mahassani kasvaa pieni elämän alku....

Miten kaikki meni tähän pisteeseen? Miten maailman onnellisemmasta asiasta voi tulla henkinen helvetti?

tiistai 24. lokakuuta 2017

12 X POSITIIVISIÄ HETKIÄ.

Musta tuntuu että blogi tekstini on ollut jo tovin negatiivistä negatiivisuuden perään. Toki hankalaa on ollut, mutta nyt päätinkin postailla muutaman kuukauden ajalta niitä positiivisia ihania juttuja joita on onneksi muutama mahtunut vaikeisiin ajanjaksoihin.

Pitkät kaveri treffit hyvän ruuan ja maailman parannuksen merkeissä.
Käytiin kuun alussa syömässä J:n kanssa.
Ihana aamupala ihanan äitiystävän seurassa.


Näitä ihania viestejä herkkuineen on harjottelu paikan kahvihuoneessa melkeen joka päivä. Niin ihanan piristäviä!
Sain tänään paketin enkeli suklaita ja kortin mun ohjaajalta pienten ryhmästä, vaikken kerennyt ollakkaan sielä kuin kolmisen viikkoa. Hormoonipäissäni melkeen itku pääsi.
Tämän vuoden ekat joulutortut on tullut jo leivottua, samoin jo toisetkin ja ensilumikin on kerennyt satamaan täällä Lahdessakin. Ihanaa, sieltä se talvi ja joulu tulee!


Ja voi nämä arjen yllätykset ja helpotukset mitä J on tupsautellut mun nenän eteen silloin tällöin!

Positiivisiä hetkiä teidän arkeenne!

torstai 19. lokakuuta 2017

HEMMETIN RASKAUS - RV 28

Täällä on meneillään rv 27+4 ja oireet vain pahenevat. Eilen alkoi pieni verinen vuoto jonka takia lähdettiin käymään näytillä. Kaikki hyvin, mutta sain nostelukiellon loppu raskaus ajaksi. Mulla on nyt ollut kolme viikkoa viimeistä harjoittelua takana päiväkodissa kaikista pienimmillä (1-3vuotiaat) jotenka nostelulta ei voi välttyä. Vielä olisi kaksi viikkoa jäljellä ja mun pitäis olla valmis lähihoitaja. No tämä nostelukielto muutti asioita ja aluksi näytti siltä että en valmistu ollenkaan ennenkuin vauva syntyy.  Kumpaakaan isompien ryhmään en meinannut aluksi mahtua tai kukaan ei voinnut olla ottamassa näyttöä vastaa. Pienet paniikki itkut siinä pääsi että voiko tää oikeesti olla todellista että vain kaksi viikkoa jäljellä että olisin valmis mutta en silti valmistuisikaan.. Valmistumis juhlapäivä oli jo lyöty lukkoon, kämppä irtisanottu niin että kerkeen valmistumaan (sillä päiväkoti on melkee oman talon takapihalla, enkä pääsisi J:ltä kulkemaan helposti harjoitteluun..) ja muutto siihen perään.

Kuitenkin onneksi minulle löydettii tilaa ja näytön vastaanottaja, ja valmistuminen ei veny kuin viikolla max kahdella. Se että miten pääsen sitten J:ltä töihin on vielä pieni järjestely kysymys, mutta sen ammatin saaminen on tässä nyt tärkeintä. Siis tietty heti sen jälkeen että vauva pysyy matkassa!
Mä alan olemaan jo todella kipeä, voimaa huonosti ja mielenterveys vaakalaudalla. Nyt kun joudun tekemään näyttösuunnitelman uusiks soveltaen toiseen ryhmään, + muita loppu koulutehtäviä, muutto, epävarmuus tulevasta, kaikki  kivut... En oikeesti rehellisesti sanottuna tiedä miten jaksan enään kauaa. Harjoittelu päivien jälkeen olen yleensä niin kipeä että en voi muuta kuin viettää loppu illan sohvan omana. Siis ihan asennon vaihtaminen sattuu.. 

Tuntuu että tässä raskaudessa ei mikään ole voinnut mennä helposti, vaan kaikki on pitänyt mennä vaikeimman kautta.. Onneksi kuitenkin oksentelu on enään satunnaisien aamujen vaiva jos on ihan pakko jotain positiivista kaivaa.

Vielä olisi 87 päivää laskettuun..

lauantai 14. lokakuuta 2017

RASKAUS VEI MUT HENKISEEN HELVETTIIN.

Se yllätti mut. Se tiputti mut ja kovaa vaaleanpunaisista pilvilinnoista kuinka raskaus on ihanaa, olen onnellisempi kuin ikinä ja ekaa kertaa ikinä tunsisin itseni kauniiksi. Ainahan mä olen halunnut olla raskaana, ruuan jälkeisellä pömppö mahalla leikitellyt ja kuvitellut millaista olisi olla raskaana. Raskaana olemisesta oli haaveiltu kauan, mutta mikään ei mennytkään niin niinkuin haaveiltiin.

Mä olen tottunut siihen että mä joudun elämässäni menemään asioista vaikeimman kautta. Mä en ole saannut mitään helpolla, vaan kaikesta mä olen saannut ponnistella h*lvetisti päästääkseni maaliin asti. Mutta silti en koskaan osannut odottaa että raskaus tulisi tappamaan mut henkisesti.

En osannut odottaa että itken pelosta ja ahdistuksesta peilin edessä pidellessäni mahaa. En osannut odottaa istuvani kahden psykologin edessä kerran kahdessa viikossa itkemässä kuinka musta ei ole tähän, en osannut odottaa etten rakastaisi sisällä olevaa lastani, en osannut odottaa kuinka alkaisin epäilemään itseäni ja kaikkia ihmissuhteita- jopa omaa sisarus suhdetta, en osannut odottaa kuinka oma lapsuuteni tulee näin vahvaksi odotus aikaa.

En osannut odottaa tätä pelon määrää tulevaa lasta kohtaa. Minä ihan tosissani pelkään että miten minä voin tarjota hänelle turvallisen ja rakastavan lapsuuden kun sitä ei ole minulla itsellänikään. Minua ihan tosissaan pelottaa että hän saa minulta alttiuksen masennukseen ja joutuu kokemaan kaiken pahan mitä minäkin ja vain siksi että annoin hänen tulla maailmaan. Enkä kestä sitä ajatusta hänen pahasta olosta vain siksi että minä oikeesti annoin hänen tulla maailmaan.

Minä en tunnista itseäni, peilistä ei katso takaisin se sama minä kuin ennen raskautta. Sieltä katsoo ihminen joka on vitun hukassa, väsynyt, rikki, turvonnut, ruma, peloissaan ja ahdistunut. Ihminen joka ei jaksa meikata finnejään piiloo, ihminen jolla on viis leukaa turvotuksen takia, ihminen jonka silmissä on tyhjä katse vaikka mahassa kasvaa maailman onnellisin asia.
En osannut odottaa raskautta tälläiseen elämän tilanteeseen ; 5kk seurustelusta kun plussasin, ja eri asunnot. En osannut odottaa että joskus muuttaessani jonkun kanssa yhteen en tekisikään sitä halusta vaan silkasta pakosta -meillehän on tulossa lapsi. En koe suhteemme olevan vielä siinä vaiheessa että muutettaisi saman katon alle. Mulle muutto yhteen ei nimittäin ole vain puolitettuja ruoka kuluja ja laskuja, vaan paljon suurempi merkitys.

En osannut odottaa että itken autossa J:lle että ota sinä tämä lapsi, että mitä kauempana se on minusta sitä suurempi mahdollisuus sillä on onnelliseen elämään. Mä olen kasvanut perheessä jossa on vain yksi aikuinen, miten mä osaan antaa mun pojalle perheen jossa on kaksi huolehtivaa aikuista? Enhän minä itsekkään ole elänyt sellaisessa perheessä kuin ekat 6 vuotta mistä muistan muistoja vain sieltä ja täältä.

Samaan aikaan kun kirjoitan tätä postausta, poika potkii mahassa ja minä itken krokotiilin kyyneliä koska en tiedä miten pääsen tästä umpikujasta ulos. Minusta tuntuu ettei minulla ole vaihtoehtoja kun vain jäädä tänne. Minä en voi kun luottaa muiden ihmisten sanoihin että ''kun saat lapsen ekaa kertaa syliin niin rakastat sitä enemmän kuin mitään ja kuinka lapsi tulee olemaan parasta elämässäsi.'' 

Eihän asioiden pitänyt näin mennä? Eihän raskauden kuulunut tuntua tältä? Miten se voi tuntua tältä kun sen pitäisi olla maailman onnellisin asia? Minunhan kuuluisi olla onnenni kukkuloilla..

Teksti kuulostaa raadollisen kamalalta, mutta se on myös raadollisen rehellistä. Varmaan rehellisintä mitä olen blogiini koskaan kirjoittanut. & toivon että jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään.

Miten raskaus vaikutti sinuun henkisesti?

lauantai 7. lokakuuta 2017

ÄITIYSPAKKAUS 2017 - HITTI VAI HUTI?

Meidän ei tarvinnut erikseen keskustella asiasta että otetaanko pakkaus vai raha, kun oli jotenkin itsestäänselvyys että tietty pakkaus. Ensinmäisen kanssa kun ei ole mitään ennestään, ja pakkaus jotenkin kuuluu mielestäni odotukseen. Odotin äitiyspakkaukselta paljon & malttamattomana, mutta kuinka kävikään ja mitä se piti sisällään?
Villasekoitehaalari.
Kevyt toppapuku.
Ulkohaalari - ei tule meillä käyttöön.
Kolme päähinettä.
Makuupussi.
Lämpötöppöset & lämpörukkaset.

Ainoa missä olin tässä oikeasti iloinen oli nuo lämpötöppöset ja lämpörukkaset. Käytännölliset!
Kylpypyyhe.
Pehmolelu.
Patjansuojus.
Aluslakana.
Täkki.
Pussilakana.

Kiva saada varapeitto, halutaan vähän paksumpi kylpypyyhe mutta sekin voi olla varalta kaapissa, lakanat viedään äitin luokse vauvan yökyläilyjä varten - on muuten kovin sairaala lakanoitten materiaalia, patjansuojus iloinen ylläri.
Kirja.
Kestovaippa - ei tule meillä käyttöön.
Hammasharja.
Kolme harsoa.
Kondoomeja.
Talkkia.
Veden lämpömittari.
Harja.
Kuumemittari.
Kynsisakset.
Liukuvoidetta.
Nännivoidetta.
Siteitä.
Kestoliivinsuojat.

Nämä oli oikeastaan pakkauksen ainoat asiat mitkä olivat oikeesti hyviä ja tulee varmasti käyttöön. Kestoliivinsuojat sai pienen kiljahduksen täällä suunnalla, terkuin paidan kastelija! :-D
Okei tässä kohtaa melkein lensi oksennus. Mikä väri skaala! Saan näistä melkeen migreenin :-D

Kahdeksan body-asua - Kuusi niistä ei tule meillä käyttöön.
Lapaset.
Sukat.
Sukkahousut.
Kuolalappu - ei tule käyttöön.
Ruokalappu.
Yöasu - ei tule käyttöön.
Seittemät housut - yhdet ei tule käyttöön.
Collegehaalari.

Eli täällä petyttiin pakkaukseen, ja seuraavien kanssa otetaan ehdottomasti rahana. Ja kyllä tiedostan että olen kamalan nirso, tarkka ja vaativa vauvan vaatteitten ja tavaroitten suhteen. Ei käyttöön menevät viedään huomenna uffin keräykseen!

Otitko sinä pakkauksen vai rahan?
Mitä mieltä olet pakkauksen sisällöstä?

maanantai 2. lokakuuta 2017

ISYYSPAKKAUS

Miksi kelalta saatava pakkaus on äitiyspakkaus? Olisi kivempi kun se olisi vaikka vanhempainpakkaus. Onhan lapsi yhteinen ja tulossa kummallekkin. Miksi siis vain ''äiti'' saa pakkauksen?

Halusin muistaa J:tä jotenkin että hänestä on tulossa isä, ja samalla kiittää siitä miten paljon vaivaa hän on minun eteeni nähnyt juurikin kun voin niin huonosti että olin täysin hänestä riippuvainen.
Mikä siis sen kivempi tapa kuin isyyspakkaus
Mä en tosiaan ole käsistäni mikään taitava ja inhoan kaikkea pientä näpertelyä mutta ainakin yritin! :-D Sopivaa pahvilaatikkoa etsittiin kissojen ja koirien kanssa joka paikasta ja lopuksi ostin kannellisen pahvilaatikon Biltemasta. Päällystin sen söpöllä sydänkuosisella lahjapaperilla  (jota jäi sopivasti joululahjojenkin paketointiin! ;) ) ja sisältö isyyspakkaukseen oli aika helppo pienen mietinnän jälkeen.

Kirjoitin myös pienen ''sisällysluottelon'' pakettiin mukaan selittämään tavaroitten tarkoitusta.

Isin ja pojan nukutus hetkiin - 
❤ 2X Yö podeja vauvalle.
 Korvatulpat isille- jotta joskus hänkin saisi nukutuksi ;-)
 Tutteja.

Isin hemmotteluun - 
 Kirjekuoressa on kuponki yhteen frisbeegolf kiekkoon.
 Hunajapähkinöitä
 Suklaata
 Kortsuja - ei ihan hetkeen toista kiitos ;-)

Isin ja pojan yhteisiin hetkiin -

 Purulelu.
 Kylpyleluja.
 Helistin leluja.
 Lilliperhos kirja.
 Pupujussi kirja.
 Tuttinauha - jotta tutti pysyy vauhdissa mukana ;-)

Isin ja pojan hoitohetkiin - 

 Pumpulipuikkoja.
 Öljyä.
 Pesunestettä.
 Perusvoidetta.
 Puhdistusliinoja.
 Talkkia.

Ihan muuten vaan -
 Koira olo-asu vauvalle. Tää on ainoa vaate mistä J on ihan selkeästi sanonu että ''tää on pakko saada'' :-D
 Isi bokserit.
 Isi käsipyyhe.


Oletteko te muistanut tulevaa isää isyyspakkauksella?
Mitä se sisälsi?

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

AURINKOINEN SYYSPÄIVÄ MÖKILLÄ.


 Jos jokainen syksyn päivä olisi tälläinen, ei syksy olisi laisinkaan ahdistava tai masentava <3

Lukijat