maanantai 28. maaliskuuta 2016

Meidän pääsiäinen.

Jotenki kaikki juhlat menettää merkityksensä, näin kun kasvaa isoksi. Kun oltiin pienempiä, isillä oli tapana piilottaa meille pari munaa jonnekkin kämppää, ja niitä yhdessä siskon kanssa etsiskeltiin. Nykyään saan vain suklaamunan kätee :-D hah. Niin sanottu lehvähdys ''loma'' tämä ei mulle ollut, sillä lomaa on takana yksi viikko ja kaksi edessä. Jotenka, no nämä neljäpäivää taisi sitten olla mulle syy syödä paremmalla omalla tunnolla suklaata, haha :-D Me ei olla koskaan pahemmin vietetty pääsiäistä. Ei oo mitään perinteitä tms jotenka ollaa poikaystävän kanssa vietetty nää neljä päivää, juuri niin niinkuin meitä on huvittanut. 

Pitkäperjantaina me käytii kattomassa täällä Lahdessa kärsimysnäytelmää. Se alkoi kaupungin talolta, ja loppui ristinkirkolle. Oon joskus tän pienempänä perheen kanssa käynyt katsomassa, ja silloin pelästyin aivan kauheesti sitä ruoskinta kohtaa, ja se olikin ainoa mitä tästä näytelmästä muistan. Halusin käydä katsomassa sen uudestaan. Musta silti vielä näin vanhempana ne ristiin nauliimis kohtaukset tms oli kamalia. hyi. Ei tarvi taas muutamaan vuoteen mennä. :-D 

Lauantaina oltiin vain, ja illalla suunnattiin leffaan katsomaan Deadpool & nyt on pakko myöntää, että kyllä meni koko leffa ihan ohi! En oikeen ymmärtänyt koko jujua. 

Sunnuntaina me käytii poikaystävän mummon luona syömässä josta mä lähdinkin melkeen heti tuon ihanan koiran ja miehen äitin kanssa lenkille. Illalla käytii pyörähtämässä mun kaverin luona ja loppu ilta rentouduttiin yhdessä saunassa. 

Tänään mä oon jo kerennyt sali treenin käydä vetämässä, ja kohta mies tulee tähän mun luo. Ajateltiin vaan olla, ja myöhemmin kun hän lähtee kavereille katsomaan matsia, niin mä lähden käymää isin luona, ja myöhemmin illemmalla koittaa taas miehen lähtö sinne inttiin. Ihan hirmu nopsaa vierähtää nämä meidän yhteiset viikonloput, mutta niin vierähtää viikotkin. 

Ihanaa pääsiäisen viimeistä päivää, nauttikaa auringosta!!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

mukavia viboja, ja kevään auringon säteitä.

Ihanaa, mulla oli lauantaina vika harjottelujakson työpäivä! Nyt sitten 3viikkoa lomaa, joista kaksi ensimmäistä on jo aikalailla puukattu täyteen. Mun pitäis itseasiassa tällä hetkellä olla salilla tai tekemässä tutkintosuunnitelmaa, mutta jotenki tää puhelin kuvien purku tänne blogin puolella on mieluisempaa puuhaa! :-D Onneksi oon tämän päivän pyhittänyt täysin niille koulu jutuille ja kodin hoitoo niin eipä tässä kiire esim sinne salille edes ole. 
[1-4.] Oi kun tämä päivä oli kiva! Treffailin Sannan kanssa ja viihdyttiinkin useempi tunti. Nappastiin trenssitakki postauksen kuvat. Käytiin haukkaamassa jotaki safkaa muutamassaki kahvilassa, ja käytiin kotiuttaa mulle ihana uusi Canon eos 100D. Oon lukenu tästä vain hyvää, ja mun olikin jo aika päivittää mun kameraa, sillä vanhempi on jo n. 4 vuotta vanha. Tästä varmaan tulee postausta erikseen kun saan tästä enempi kokemusta ja parempaa tuntemusta! :-) 
[5-6] Töitä, töitä ja töitä. Käytiin yksi päivä asukkaitten kanssa mössössä syömässä ja niille oli järjestetty sinne disco. En ookkaan ennen edes tiennyt että Lahden mössö järjestaa vammasille discoja. Oli ihana nähdä, miten jokainen sielä oli niin fiiliksissä ja tosi onnellisia. Miten pienestä <3 Vikana päivänä, eli lauantaina paistoin asukkaille lettuja. [8.] selfiee.
[9-11.] Poikkesin lauantaina äitin luona ennenkuin jatkoin matkaa yhdelle kaverille. Äiti kovasti halusi että nappaisin muutaman kuvan sen marsuista jotenka pieni kuvaus sessio siinä järjistettiin. Äiti joi samalla kahvia kun mä ryömin pöydän alla kameran kanssa näitten perässä! :-D

Katotaa pääsisinköhän mäkin tänään vielä nauttimaan tosta auringosta täältä neljän seinän sisältä! Ihanaa päivää teille!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

LUOTTOASU.

Jokainen tiestä varmaan tietää niitä päivä kun mikään ei näytä hyvältä. Kaikki on huonosti, kaikki on rumia, kaikki roikkuu tai on liian pieniä sun päällä? Näytät lihavalta, eikä vaan yksin kertasesti ole mitään päälle pantavaa? Naisten lehdissä vinkkaillaa jättämään kaappii aina puhtaaksi muutama luottoasu, juuri näitten päivien varalta.
Eilen puin päälleni mun luottoasun! Aika yksinkertainen eikös? Mutta musta vaan niin ihana. Ton neuleen oon joskus aikoinaa ostanu cubuksesta, ja sen jälkeen se on löytynyt melkeen joka päivä mun päältä yhdistettynä milloin erilaisii t-paitoihin, kuin myös toppeihin. Tää neule on ihanan tuntunen, Niin pehmeä, ja lämmin ja yksinkertaisesti vain mukava päällä.

Mustat farkkuni oon ostanu ginatricosta, nää on ne farkut joista oon joskus vinkannut teille postauksessa Dr.denimit halvemmalla?. Näitä mustia housuja on nyt tullu käytettyä vähän vähemmän sillä yleensä käytän mun vähän vaaleempia farkkuja, jotka on muuten samaa mallia. Nää ginan mollyn farkut on aivan ihania, ja melkeen kun Dr. Denimit ! Tämän asun kanssa toimii myös ne mun vaaleemmat farkut.

Tähän asuun sopii monenlaiset kengät, mutta eilen aamulla valitsin nuo mun mustat nilkkurit.

Tää asu on vaan ihanan yksinkertanen ja tän ympärille voi rakentaa kivoja kokonaisuuksia. Oikeestaan ihan yhdellä sanalla, tuo neule taitaa olla se mun luottoasu, sillä juuri sen kanssa sopii niin monta vaatekappaletta ja kokonaisuutta että huhhu.

Onkos teillä luottoasuja?

maanantai 14. maaliskuuta 2016

TRENSSITAKKI.

Olin täältä Lahden suunnalta kolunnut kaikki kaupat useampaakin otteeseen läpi, enkä vain löytänyt mieluisaa trenssi takkia itelleni. Oon kuullut ettei tämä ollut vaan mun ongelma vaan useampikin oli joutunut lähteä helsiinkiin sellaista ostamaan. Pakko oli kuitenkin kevät&syksy takki saada, sillä entinen taitaa olla ja roskiksessa.

Samalla reissulla kun lähdettiin miehen kanssa flamingoon, koluttiin Jumbosta kaikki kaupat jotka mua miellytti. Homma ei henlsinginkään suunnassa ollut kovin helppo, sillä etsin vähän paksumpaa trenssi takkia että alku keväästä ja syksystä sillä tarkenisi olla. Kaikki trenssi takit oli kamalan hentoa materiaalia.

Onneksi kuitenkin mies raahasi mut kauppaan josta en ikinä löydä mitään, nimittäin Seppälään. Sieltä olen itselleni tainnut vaatteita löytää viimeksi 10vuotiaana. Oon pienestä asti ollut tosi tarkka siitä mitä päälleni hyväksyn, tämämpä takia mm. isi ei koskaan ostanut mulle pienempänä vaatteita ilman mua. Alkoi miestäkin siinä hiukan kiristää mutta ihanasti malttoi loppuun asti. Onneksi malttoikin, nimittäin tämä takki lähti mukaan!

Tänään kahviteltiin Sannan kanssa, ja se ihana suostui ottamaan musta pari kuvaa tätä postausta varten. Ajattelin aluksi että se olisi jotenki kiusallista sillä en pysty olemaan kameran edessä kuin siskon ja toisen Sannan kanssa, mutta mulla olikin heti ihan rento ja hyvä olo tossa. Näitä asukuvia olisi kiva saada tänne enempi, mutta voi hitsi kun olisi joku joka näitä räpsisi. Ehkä pitäisi alkaa pikkuhiljaa tuota mun toista osapuolta alkaa treenaamaan tähän hommaan :-D

Tän takin totuttelemisessa menee vielä hetki jos toinenki. Tämä on nimittäin ihan vastaista mitä mä oon ennen käyttänyt, tai edes syttynyt. Vähän ihmettelinkin aluksi kun aloin haluamaan tälläistä takkia. Mitäs mieltä te ootte?

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Miksi mä bloggaan?

Alotin bloggaamisen jo joskus 15-16 vuotiaana. Siitä lähtien mulla on ollut erilaisia blogeja on-off meiningillä. Tämä blogi on ollut mulla jo 2013 tammikuun alusta lähtien. Ihan hullua miten kauan. Mulla on täällä monia mulle tärkeitä postauksia, yksi yhteistyöpostaus, ja monia ihan tavallisiakin postauksia, muutamia ruokavinkkejä, muutama laihdutus/treeni postaus, ja siis kaikkea laidasta laitaan.

Monesti kun jonnekkin pitäisi kirjottaa mihin kategorjaan mun blogi kuuluu niin en osaa valita. Ei mun mielestä mihinkään. Tää on vaan 20vuotian nuoren naisen blogi omasta elämästään kaikkineen vaikeuksineen ja helpotuksineen. Arjesta, unelmista, suruista, iloista ja no kaikesta.

Oon kirjottanu aina mun blogeihin suoraan niinkun asiat on, sillä en koe mitään tarvetta piilotella niitä tai esittää että elämä on ruusuilla tanssimista vaikkei se sitä ole todellakaan ollut eikä oo ihan vieläkään. Halusin tehdä oman näköisen blogin ja 14 vuotta masennusta sairastaessa, kaikki varmaan ymmärtää sen kuinka iso osa sekin sairaus mua on ollut lapsuuden, teini-iän ja aikusuuden kynnyksellä. Ei niitä mietteitä ja siitä johtuvia tekoja voi vaan sulkea pois. 

Muutama on tullut mua kiittämään kuinka ihanan rehellinen mä olen ollut. Sain kerran niin ihanan kommentin että kyllä siinä silmät kostu, sillä kommentoija kertoi minulle kuinka mun blogi on auttanut häntä parantumaan. Juuri tämän takia mä haluan olla rehellinen ja kertoa kaiken avoimesti koska jos vaan voin edes yhtä auttaa tekstieni kautta, niin olen onnistunut. 

Oon myös aina tykännyt kuvata. Ensimmäisen järkkärin ostin 16vuotiaana kesätyö rahoista. Sen jälkeen olenkin aikalailla kuvaillut ihan kaikkea. Järkkäri vähän jäi, kun tuli nämä älypuhelimet joita oli helpompi kantaa mukana, instagram jossa oli kivoja filttereitä muokkaukseen ja kanava missä jakaa kuvia. Ennen kun mulla oli mitään millä olisi ottanut kuvia, mietin aina päässäni että miten mä olisin jostain tilanteista/asioista ottanut kuvan. Miten päin, millä valotuksella tmstms. Tämä on siis myös ollut yksi kanava mihin tulla purkamaan omia ottamia valokuvia. 


Oon blogannut niin kauan etten osais enään olla bloggaamattakaan, tää on paikka mihin tulla jakamaan niitä kuvia, ajatuksia, pahaa oloa, omaa arkea, onnellisuutta - ja no kaikkea! Tykkään kirjoittamisesta, se jotenkin rauhottaa mua kun saan päästä ajatukset teksteiksi jonnekkin. On ihana kun kommentoitte.

Mihin blogillani pyrin sitten? 

Niinkuin jokainen bloggaaja varmaan vähän haaveilee siitä että blogi menestyis. Itse en haluaisi suurta menestystä, en halua tehdä tätä työkseni, enkä halua 40 000 lukijaa. 200 lukijaa olisi kiva, ja blogata jonkun yhteisön alla, ja tehdä yhteistyöpostauksia. Se olisi sellainen kiva asia, mistä jo vähän haaveilisin. Olisi huippua.

Ja myös edelleen mä pyrin siihen että mun blogi auttaisi ihmisiä jotka on niissä ajatuksissa ja niissä tilanteissa missä mä oon ennen ollu. Että ne sais apua, ymmärrystä ja lohtua mun teksteistä, koska mitään muuta mä en halua niin paljon kuin vain auttaa ja olla esimerkkinä että masennuksesta ja syömishäiriöstä ihan tosissaan voi parantua, eikä koskaan saa luovuttaa.

Tälläisiä mietteitä, ajatuksia ja haaveita on mun bloggaamisen takana, edessä ja juuri nyt. 

Lukijat