sunnuntai 30. marraskuuta 2014

viimeinen marraskuuta


Jalat vahvistuvat, jalat kantavat, vaikka illat tuhlaa, aamut antavat 

                                      ja minä nousen vaikka putoan, 
nousen vaikka putoan.



Lähipäivinä on luvassa vähän erikoisempaa postausta!:-)

tiistai 25. marraskuuta 2014

maailman ihanimmat lenkki kengät

Oon ajatellu pitkään ettei mun kannata ostaa mitää juoksu lenkkareit, ja tottahan se on! Kuitenkin mulla alko koulussa sali josta oon tosi innoissani sillä, se ope tekee jokaiselle meille henkilökohtasen saliohjelman ottaen huomioon ihmisen tavoitteet, halut & nykyisen kunnon. Jonka lisäksi, joka kerta saa treenin jälkee mennä palautumaan uimahalliin koulun piikkiin, (oon siis stå:lla koulussa, eli uimahalli ihan lähellä) sillä uiminen on parasta palautumista lihaksille. 
Kuitenkin, salille ei saannut mennä ellei ole sisäkenkiä tms. Enkä tosiaan omistanut yhtiäkään. Jotenka lähdettiin tuukan kanssa mulle niitä ettimään eilen. Tuukan äiti osas kertoa että anttilan intersportissa on loppuunmyynti alet, ja löys vielä lehden jossa oli lisä ale lappu. Rakastuin näihin heti, ja vielä enemmän kuin pääsin niitä kokeilemaan. Tosi ihanan tuntuset ja hyvät jalassa, miksei perus kengätki vois olla näin hyvät? 
Metsästettiin toista paria varmaan puol tuntia, koska ei saatu apua. Kysyttiin myyjältä, mutta hän vaan tokas ettei voi auttaa koska parin ettimiseen voi mennä vaikka 5tuntia. Onneksi oli vähän ystävällisempi myyjä just ennen sulkemisaikaa, joka sitten löys toisen parin heti! Oikee hinta oli 120e mutta kaikkien alennuksien jälkeen vaan 40e !! Oon niin tyytyväinen ja rakastunu näihin! Musta nää on ihan mun näkösetki. :-)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

niin rauhallista, että melkein pelottaa.


etin ruskeasta pahvilaatikosta päiväkirjaa jonka ostit minulle, vain jos se oikeasti auttaa mua. En oo pitkään aikaan kirjottanut siihen mitään, pitkään aikaa edes kaivanut sitä esille. Laatikossa oli paljon vihkoja, vihkoja joittenka sivut on täynnä ahdistusta & kyynelien sottaamia sanoja. Loppuukohan tämä ikinä? 
Mua sattuu joka askeleella. Tuntuu ettei jalat kanna. Silti mun on pakko juosta. Juosta tätä kaikkea pakoon. Itseäni, ihmissuhteitani, koko elämää. 

Mun on vaikea hengittää. Mun on pakko päästä pois. Vedän viltin tiukemmin ympärilleni. Pyyhin ripsarista värjääntyneet kyyneleet poskiltani. Päässä pyörii kaikki meidän hetket, sun sanat, meidän sanat ja lupaukset, sinä. Eikä mulla ole susta enään muuta kuin päiväkirja ja miljoona kuvaa jotka on täynnä onnellisuutta.

Vedän viltin vielä tiukemmin ympärilleni. Menen parvekkeelle. Hengitykseni höyryää ja on kovin piemää ja rauhallista. Sytytän tupakan. Yksi ketipinoori iltaisin ja voin nukahtaa. Nukahtaa ja päästä hetkeksi irti itsestäni, ajatuksistani ja kaikesta. Kaikesta tästä.

Voisinko vain nukkua ikuisesti?
Sillä tämä kaikki tuntuu liian suurelta, liian ylitsepääsemättömältä, liian vaikealta, raskaalta.
Minusta ei ole tähän.

torstai 20. marraskuuta 2014

'älä käänny itseäsi vastaan.'

 [1] kisse, pur. [2] meitsie selfie
 [4] ootd. kulta osti mulle ihanan kaulahuivin & oon ihan valmis talveen. [5] ootd 2 & punatut huulet.
[6] sisko oli ihana yks päivä ja toi mulle kotii mäkkisafkaa <3 [7] olin eilen laittamassa kynnet anskulla :-)

'janette, älä käänny itseäsi vastaan. Sinä itse, ja sun ajatukset on pahin vihollinen sulle. Sä luot sen kaiken itsellesi.'

Mä tiedän että mun pitäis hoitaa itseäni, mutta se on niin hankalaa sen kahden kerran jälkeen kun oon tosissani hakenu apua, niin mulle on vaa naurettu ja vähätelty. En kestäis sitä enään että eka kerron ne pahimmat ja satuttavimmat asiat ja sit niille nauretaa. En saa suutani auki. En saa sanottua mitään tärkeää.

Kaikki kaatuu päälle. Koulu ei edisty, tää blogi ei edisty. Stressaan kaikesta kamalasti, varsinki kokeista ja varsinkin tälleen jakson loppu viikoilla, kun on kamalasti kokeita ja kaikki pitäis osata ja päästä läpi. Joka päivä yritän koulun etee mut silti vaan tuntuu että tipun kärryiltä, en pääse läpi, en osaa ja oon hukassa. En päässyt lastenhoitaja koulutukseen. En saa mistää kiii elämässä. ja loppupelissä oon oikeesti niin yksin.

Mulla ei ole edes sanoja. Vain kyyneleitä ja epätoivoa. tuntuu ettei mikään voi vahingossakaan onnistua tai mennä hyvin.. kaikki on yhtä kamppailua kaiken kanssa. 

perjantai 14. marraskuuta 2014

Öisin mun on helppo hengittää.

Joskus täytyy päästä menemään ihminen joka oli sulle ennen kaikki, jota rakastit enemmän kuin mitään. On turha yrittää yksin pitää kiinni, jos toinen ei oo valmis tekemään sitä. Joskus on vain myönnettävä ettei ihminen jonka luulit tuntevas niin ollutkaan sellanen kun luulit. Joskus täytyy huomata ja olla silmät auki tilanteissa joita ei uskoisi edes todeksi.

Mulla on ikkuna auki ja postaan sen 'edessä'. Ulkoota tulee ihana raikasta ja viileetä ilmaa. Mä kuuntelen kaija koon kuka sen opettaa, niin niinkuin me kuunneltiin kun laittauduttiin baariin. Sä laitoit sen soimaan ja kysyit että joko oon kuullu tämän? Kun valmistauduttiin iltaan mihin me loputtiin. Minkä jälkeen meitä ei enään ollut. Milloin sain tietää petoksestas. Milloin vain valehtelit mulle tapahtuneesta lisää ja lisää. Jottei se kuulostais niin kamalalta teolta. Jotta en ois vihanen sulle, vaan toiselle osapuolelle.

Mun on vaikea ymmärtää, että ihminen johon luotin 110% joka oli mun parasystävä. Jonka kanssa jaettiin kaikki, ei meillä ollut salaisuuksia. Ihminen jolle pystyin kertomaan täysin kaiken ilman pelkoa että se tuomitsis mut tai jättäis mut, ihminen jonka vuoks mä oisin voinut tehdä ihan mitä vaan. Jättää vaikka koko muun maailman, ihan sama kunhan mulla ois ollut hän. Ihminen joka oli puolet musta.

Vaikea käsittää ettei se enään ookkaan mun elämässä, vaikea ymmärtää kaikki se mitä se teki. Niin vaikea käsittää kuinka se ei edes yritä selittää, kuinka se ei edes yritä korjata meitä. Kuinka se antaa meidän vaan mennä rikki ja pois.

'Sinä näet sen kaiken minussa, mitä ei kukaan toinen rakasta.
Sä olet mun, eikä toiset voi repii sua itselleen.'


Mitä muuta mä olen tehnyt? Käynyt koulua, kirinyt aineissa muita, yrittänyt ymmärtää vaikeita aineita, ensilumi on satanut jo maahan, olen paketoinnut ensimmäiset joululahjat, saannut tuliaisiks oreo suklaata, käynyt isän päivänä isällä ja ehkä ainut asia mitä kaipaan vanhasta kodista on ihana lämmin takka, sitä miten siihen voi vaan rauhottua, olen käynyt nyt muutaman kerran lääkärissä ja ensviikolla olis verikokeet joihin pitää olla 12tuntia syömättä, mulla oli myös pääsykokeet dilaa, mutta se olikin vähän eri järjestelmä kuin luulin ja en ole varma tahdonko lähteä tollasseen edes mukaan/opiskelemaan. Pääsykokeitten jälkee menin siskon kanssa salaateille kauppahallii, ah! Nää ei koskaan petä, aina yhtä hyvää ja täyttävää!

Nyt alan pakkaamaan, sillä tiedossa on ihana tyttöjen ilta, ihanassa porukassa. Ihanat perjantait ruudun toiselle puolelle! :-) 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

illalla nukahdat ja aamulla heräät mikä on se jokin, jolla itsesi keräät.

En tiedä oikeen mistä alottaisin. On tapahtunut niin paljon, vaikka tosin tuntuu etten oo tehnyt mitään.
Alotetaan vaikka lähimmäisestä! Mentii tänään T:n kanssa käymään kylässä äitin kaverilla, ja kaiversin ihka ensimmäisen 'kurpitsan', (noi tehtii appelsiinistä!) haha :-D
 Käytii eilen yöllä läntisellä hautausmaalla. Rakastan niin käydä sielä pyhäpäivinä, se paikka on niin kaunis että voisin vaan istua kaiken sen yläpuolella monta tuntia ja katella sitä kynttilä merta. Tuntuu niin hassulta miettiä että tosiaa mun kaverin kuolemasta on monta vuotta, vastahan se piti mua kädestä kiinni ja kertoi rakastavansa.
Koulua ja töitä. Niinku tosiaan edellisessä postauksessa kerroin että olen alottanut työt koulun ohella. Meitsi palas siihen ikivihattuu puhelinmyyntii, hassusti vaan huomaa tekevänsä vaikka mitä että saa rahaa jolla ostaa ruokaa. Ilman tätä työtä mä olisin nälissäni, & huomaa kuinka siitä 'paskastaki' työstä voi olla kiitollinen. Siitä tää on hyvä, ettei tota työtä ole kuin 3 kertaa viikossa.

Viime viikon tiistaina oli toinen leiripäivä ja kun voitettii koko leirin kummatkin kilpailut niin meidän joukkueesta jokainen sai palkinnoks mukin täynnä karkkia ja twix patukoita :-D
 Selfiet X 100 :-D
Meidän yhille kavereille oli tullut kissanpentu, ja mentii sitä kattelee yks päivä. Kissanpentu kuume nousee! :-D
Perjantain koulu safkaa, ja lauantain meitsi kokkailua. Kyl musta kokki vielä saadaa:-D

haha, yks aamu kun mä lähdin kouluun niin kaveri tuli nukkumaan mun luo :-D

Musta on niin käsittämätöntä että on jo marraskuu. Vastahan oli kesä, syksy. Ihan pian on joulu, ja ihan kohta lähetään lappii jonka matkaa oon odottanut jo 1,5 vuotta!! 

Lukijat