perjantai 2. joulukuuta 2016

BLOGGAUKSEN RAAKUUS.

Mulla on ollut jo tovin sellainen tunne että parantumiseni jälkeen minulla ei ole ollut tänne mitään annettavaa. Jotenkin tuntuu että masennus ''antoi'' niin paljon enemmän asioita joida tuoda tänne esille, jonkun tietyn teeman. Mutta nyt kun kaikki on hyvin, voi kaiken olon kuitata sillä yhdellä lauseella. Ei tule enään montaa eri lausetta että miltäs musta nyt tuntuu, kun senkin voi sanoa että olen onnellinen ja että kaikki on hyvin. 

Ensimmäinen blogini sai alkunsa pienestä vedosta, mutta pian siitä tulikin paikka johon tulla purkamaan omia ajatuksia ja tunteita ja sanomaan muille samoista asioista kamppailiville ihmisille että ''et ole yksin.''  Olenkin pitänyt blogissani aina todella rehellisen ja avoimen linjan.

Muutenkin tuntuu ettei blogit tule menestymään ellei ne täytä tiettyä genreä : Lifestyleä - blogia joka kertoo naisen/miehen matkustelusta, hengailusta ystävien kanssa harvase ilta jossain ulkona, joka viikottaisista uusista ostoksista ja tietty niistä asukuvista asukuvien perää! Fitness - blogi joka on täynnä toinen toistaa luomusempia reseptejä ja tiukan pakaran treeni ohjelmia. Taikka viime aikoina suosioon nousseita mamma/perhe blogit. (itse mieluinten näistä luenkin näitä mamma blogeja, hehe.)
Mä en koe että mä saisin sovitettua blogiani mihinkään genreen, sen ainakaa näyttävän minulta. Sillä en halua pitää blogia joka ei ole yhtään minua. Eihän siinä olisi mitään järkeä! Blogistani löytyy muutama ruoka ohje postaus, löytyy liikuntaan liittyvää postausta yks jos toinenkin, on muutamaa asukuvaa, ja uusien ostosten esittelyä, on mielipide postauksia, on ihan fiilis pohjalta kirjoitettuja postauksia, on kuulumis postauksia, on niitä pintaa syvemmälläkin olevia postauksia. - kaikkea siis on, laidasta laitaa.

Mutta silti minusta vaa tuntuu että blogini täyttyy toinen toisensa kertaa vain näistä äkkiä kännykän kameralla napsatuista kuulumis kuvista. Tämä harmittaa mua itseänikin älyttömästi, sillä ei ole teille ihanille lukijoille reilua etten anna teille kaikkeani ja julkaisen ns. hätäisiä ja äkkiä mietittyjä postauksia. Katsoin itseasiassa juuri tänään Olympus pen e-pl7 järkkäri kameraa, sillä suurin ongelma oman järkkärin mukana kantamisessa on sen koko. Kännykkä on vain niin kätevä kun se kulkee joka tapauksessa mukana paikassa kuin paikassa. Olympus pen on perus järkkäriä huomattavasti pienempi kamera, helpompi kannettava mukana ja ihana kääntyvä näyttö! Mutta kun olen opiskelija, ei mulla ole varaa tuosta noin vaan kävellä kauppaa ja tulla tänne sitten hehkuttamaan kunnon kuvien kera kuinka ihana kamera mulla nyt on. Kaikissa tälläisissä uusien tavaroitten/ostosten/matkojen ostamisessa tarvitsee vähän sumplia ja aikaa jotta ostos mahdollistuu, mutta tälläistä aikaa ei jaeta täällä blogi maailmassa. 
Kuitenkin olen aina tykännyt tästä hommasta -bloggaamisesta siis. Siitä että saat tuoda itseäsi ilmi sanoin ja kuvin. Ja että kaikki asiat ja kuvat ovat muistissa blogissani. Tykkäänkin lukea monen vuoden takasiani postauksia ja kuvia. Mulla on vain tunne ettei mulla kerta kaikkiaan elämässä tapahdu mitään asioita mistä vois kirjoittaakin perinpohjaisemmin ja kuvittaa postaus ihanilla hyvän laatusilla tekstiin liittyvillä kuvilla.

Vaikka en koskaan ole blogia kirjoittanut siinä mielessä että haalisin lukijoita, tai tämä olisi vain lukija määristä kiinni oleva juttu, mutta tottakai se harmittaa kun oot omasta mielestäsi panostanut blogiisi paljon mutta se ei tunnu vaan iskevän kehenkään eikä saa ns. siipiä allensa. Minusta kuitenkin blogin yksi ihan ehdottomista jutuista on vuorovaikutus lukijoitten kanssa. 

Jotenkin musta on vaan todella raakaa ajatella että joko oot paljon shoppaileva ja matkusteleva tyyppi, tai salilla 24/7 asuva ja paljon luomu ruokaa syövä tyyppi taikka äiti niin menestyt täällä blogi maailmassa, mutta muuten oot ihan OUT etkä kiinnosta ketään.

Mitä mieltä te olette tästä blogi maailmasta?
Samoja fiiliksiä, vai kenties positiivisempia ajatuksia?


ps. En kuitenkaan ole lopettamassa tätä hommaa. Intoa riittää parantua ja tulla näkyvämmäksi bloggaajaksi!

10 kommenttia:

  1. Ymmärrän sun turhautumisen, oon miettinyt samaa aihetta moneen kertaan vuosien varrella. Oon kirjoittanut blogia viitisen vuotta, eikä se koskaan elinaikanaan ole noussut mihinkään suureen kiitonousuun lukijamäärässään, vaan nousu on ollut sellaista tasaista ja aika huomaamatonta, joskus olematontakin - kun blogi kehittyy ajan myötä ja kirjoittajansa mukana, uusia lukijoita on tulee mutta myös vanhoja lähtee. Ei se mua ole estänyt jatkamasta, mun mielestä bloggaamisessa ei olisi järkeä, jos en tekisi sitä ensisijaisesti itselleni.

    Aihepiirit on mullakin ollut lähinnä "lifestylea" eli sekalaista settiä sen mukaan, mitä omassa elämässä tulemaan vastaan. Se on ollut luontevinta, eikä sitä olisi helppo muuttaa mihinkään muuhun. En tykkää rajata itselleni mieluisia aihepiirejä pois vain siksi, että blogista voisi tulla sopivimmalle yleisölle houkuttelevampi, enkä voi pakottaa itseäni kirjoittamaan enemmän, jos sitä juttua ei irtoa luontevasti. Se on ihan ok, tällä hetkellä ei elämä muutenkaan anna myöten että bloggaisi mitenkään "tavotteellisesti", ja oon hyväksynyt sen että blogi tulee olemaan vain harrastus. Oon jopa löytänyt viimein sellaisen rauhan, jossa en enää stressaa blogista ollenkaan, siitä jos en kerkeä tai vain jaksa joskus postata. Mutta silloin, kun blogi oli ihan ykkönen ja kaikkien muiden velvollisuuksien edellä, joskus harmitti, ettei sitä omaa työtään, johon oli nähnyt paljon vaivaa ja oli niin kovin tyytyväinen, saanut esittää suuremmalle määrälle ihmisiä kuin olisi toivonut.

    Joskus joidenkin blogien suosio tuntuu lähes absurdilta, kun niissä ei itse näe mitään erityistä. Oon miettinyt eri syitä ja vaihtoehtoja, miksi tämän hetken tunnetuimmat lifestyleblogit ovat ylipäätänsä tulleet suosituiksi, vaikka niiden sisältö ei sinänsä olisi uniikkia, ja keksin ainakin nää: 1. Ne on aloitettu ajoissa ja yleisö on löytänyt ne sopivasti ennen blogien määrän räjähtämistä (eli ennen vuotta 2012), 2. ne ovat olleet jotenkin edelläkävijöitä ja erottuneet joukosta muuten, vaikka sitten sillä shoppailulla ja kulutushysterialla, johon itsellä ei koskaan ole ollut varaa, 3. niiden kirjoittaja on jotenkin mielipiteitä jakava, dramaattinen tyyppi jonka elämässä on käänteitä jotka kiinnostavat - on ollut vähän surullista huomata, että draama vetää suomalaisia puoleensa enemmän se kuin laatu ja sisältö itsessään - tai 4. niiden kirjoittaja on onnistuneesti spämmännyt linkkiään (tyyliin "ompa ihana postaus, käy kattoo mun *linkki*") about joka blogiin ja pienistä puroista on lopulta tullut virta - vähän kuten teoriassa "rahaa tulee rahan luo", myös lukijat löytävät helpoiten niihin blogeihin jossa niitä jo on - ja jäävät seuraamaan, koska lukijamäärää pidetään yleisesti sen mittarina, miten hyvä blogi on, vaikka asia ei niin yksinkertainen olisikaan. Itselleni olisi mahdotonta tyrkyttää omaa blogia niin suoraan, oon muutenkin huono kommentoimaan muiden blogeja, vaikka samalla harmittelen, kun omassakin blogissa on usein hiljaista. Samalla mietin, onkohan se oman jutun tekeminen omassa rauhassaan omassa kuplassaan ollut juurikin se syy, miksi lukijoita ei ole löytynyt paikalle nykyistä enempää..? Eipä siinä, tuskin mä tätä tyyliä ihan äkkiä tuun muuttamaan. Tärkeintä että tuntuu itselle mukavalta.

    Tästä tuli nyt aika kilometrikommentti mutta ei varmaan haittaa. :D

    VastaaPoista
  2. Heippa! Ihanan kiinnostavasti otit tähän aiheeseen kantaa, kiitos! Veit sanat suustani enkä tiedä mitä tässä sitten vastaisi:-D Kaiken sanoisin itseni samoin, eli juurikin näin! :)

    VastaaPoista
  3. Mulla vähän samantapaisia ajatuksia. Itse pidän käsityöaiheista blogia. Mieluusti kirjoittelisin myös omasta elämästäni, mutta en tiedä mitä asiakkaani eli oppilaat siitä ajattelisivat. Vaikka ei mun elämässä mitään kummosta olekaan... mutta pienen piirin juttu tuo mun aihepiirini vaikka väitän kyllä edustavani siinä sellasta joka panostaa kuviin ja juttuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Hmm, mun mielestä kyllä oppilaittenkin pitäisi se ymmärtää että onhan sullakin työn ulkopuolista elämää. Jotenka sinua kyllä rohkaisin sanoin että anna mennä vaan ! ;)

      Poista
  4. Tää on yksi parhaimmista postauksista ja aiheista mitä oon hetkeen lukenut. Vaikka sanotaan kuinka että bloggaaminen on kiinni vain intohimosta, niin tottakai siinä alkaa miettiä motivaatiotaan kun neljään peräkkäiseen postaukseen ei ole tullut kommentteja, vaikka niihin on käyttänyt tunteja aikaa. Nykyään on aika vaikea tulla suosituksi, mutta aina kannattaa jatkaa yrittämistä. Mulla tätä yrittämistä on tainnut jatkua jo 4 vuoden ajan, enkä ajattele luovuttamista.
    Blogigenret on kyllä vaikee juttu, koska monilla on niin erilaisia postauksia blogissaan. Ehkä meidän pitäisi keksiä joku nimi "genrettömille blogeille" :-D pidetään lippukorkealla, vaikka lukija/kommenttimäärät eivät kosketa taivasta, ainakaan vielä!

    http://viivimiljamaria.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-)

      Täällä joo kanssa yrittämistä takana useampi vuosi, enkä aikonut luovuttaa vielä ;-)
      Ja hahah joo, olisi huippua '' genreetön blogi'' :-D

      Poista
  5. Samaistun tuntemukseesi! Itse olen blogannut kohta 4vuotta ja blogi ei saa vain tuulta siipiensä alle. Toki tuulta tulisi jos olisi joka päivälle kuvaaja ja valoa millö asukuvia ottaa tai edes matkustaisin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan samoja fiiliksiä täälläkin suunnalla.. Kyllähän sitä tietäis keinot, mutta niihin keinoihin kun ei ole mahdollisuuksia syystä taikka toisesta.. :/

      Poista
  6. Todella hyvä postaus jossa oli paljon hyviä pointteja! :) voin samaistua kun olen pitänyt noin viitisen vuotta blogia, joka pääsiassa painottui valokuvaamiseen ja välillä seassa oli kaikkea sekalaista soppaa, mutta ketään ei kyseiset blogit oikeastaan kiinnostanut. Aloitin juuri uuden blogin kun vanhaan meni täysin innostus ja sain aloitettua kaiken ns puhtaalta pöydältä. Sul o kans kivoi kuvii täällä :)

    http://neeacamillaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Joo mä oon kanssa miettinyt tuota puhtaalta pöydältä aloittamista, mutta ainakin vielä toistaseksi tämän blogin vanhat postaukset ovat henkilökohtaisesti tärkeitä, etten halua niitä poistaakkaan.

      Poista

Lukijat