maanantai 25. tammikuuta 2016

Onnellisuus.

''Pelko estää onnen.''
Onnellisuus on tunne/olotila mitä jokainen täälä havittelee. Musta tuntuu että ihmiset pitää onnellisuutta jotenkin todella todella isona asiana, vaikka musta se on hyvinkin pieniä asioita.

Mulle onnellisuus on auringon paiste, lämpö, sitä että saa toteuttaa omaa kutsumustaan joka mun kohalla on tietty tämä sosiaaliala ja myöhemmin työnä lastenhoito, se on naurua maha kippurassa, kavereitten kahvittelua, suudelmat ja ihanat sanat omalta poikaystävältä, hyvä musiikki, vapaus, terveys, kesä, aamukahvi, poikaystävän hymy, ystävien hymy, poreammeessa lilluminen ihanan ystävän kanssa, sauna kylmänä pakkas iltana, puhtaat lakanat, juuri siivottu koti, läheiset X1000 (ei tätä voi painottaa liikaa.) sitä että huudattaa radioista musiikkia samalla kun ajelee ystävän kanssa ja laulaa mukana niin että ääni loppuu, se on reissuja ja uusia mahdollisuuksia, rakkautta, huomaavaisuutta, unelmia ja niitten saavuttamista, se on uskallusta ja uusia kokemuksia, tuntematonta ja avointamieltä, ymmärrystä ja kuuntelemisen kykyä, omaa kotia, ja kissani Nano. 


Näitä on ihan lukemattomia määriä mulle. Oon tosi pienestä innostuva persoona, ja kiitollinen niistä pienistä söpöistä asioista ja teoista mitä mulle suodaan. Mun on tosi vaikee avata tätä onnellisuutta, sillä oon alkanut vasta pikkuhiljaa ystävystymään hänen kanssaan. En osaa kertoa miltä se tuntuu. hmm. ehkä vähän siltä kun ei vain voi lopettaa hymyilemistä? Ja että varsinkin hetkissä tuntee olevansa täysin elossa. Jokainenhan tuntee onnellisuuden monin erin tavoin.


Mulla oli viime viikon torstaina hoitsu. Hän sanoi mulle että oon tosi terveen olonen enkä välttämättä tarvi erikoispsykologin hoitoa. Että hän katsoo meille ja mun lääkärille aika hoitosuunnitteluun, jossa voitais lähteä kumoomaan mun diagnooseja. Tekemään testejä ja kattomaan mitä mulla on enään jäljellä mun diagnooseista vai onko edes mitään. Tää tuntuu ihan käsittämättömältä. Että 14 vuoden taistelu olisikin ohi, ja mä voitin sen? En uskalla vielä täysin toivoa terveenpapereita. Asia ja päivä kerrallaan.


Mun on helpompi hymyillä, hengittää ja olla onnellinen. Olla itseni ja itseni kanssa.
Kysyin muutamalta mun kaverilta että mitä niitten mielestä on onnellisuus, ja sain tälläisiä vastauksia: perhe, kaverit, poikaystävä, naurua ja hyvää oloa, uusia juttuja, kivoja tunteita mahanpohjassa, koulutuspaikka ja sen onnistumista, salilla käyminen, taloudelliset asiat ois hyvin, perheen ja kavereitten näkeminen, hyvä olla elämässään ja sellaisten ihmisten kanssa jotka tuntuu aidoille ja ittelleen hyvältä. 

Eikö siis kuulosta ihan perus arkisilta jutuilta? Mutta kuinka moni osaa pysähtyäkkään siihen hetkeen ja tajuta että se hetki on onnellinen, sä olet siinä hetkessä onnellinen, se hetki on hyvä? Kuinka moni osaakaa listata siihen onnellisuus listaa ihan näitä arjen perus juttuja?  En tiedä voiko ihminen koskaa olla onnellinen, jos sen mielikuva onnellisuudesta hipoo pilviä ja nämä arjen pienet onnellisuutta tuovat asiat lipuu ohi?

Jos sulla on sielä toisessa päässä vähän sellai onnea etsimässä fiilis, niin lopeta se etsiminen. Niin se ei ainakaan tuu. Pysähdy paikoilles ja katso ympärilles. Mieti jokaisen päivän päätteeksi että mitä onnellisia hetkiä/viboja tässä päivässä oli. Niin huomaat pikkuhiljaa, miten paljon onnea ja onnellisuutta sun ympärilläs ja elämässäs onkaan. 


Mä oon viikon verran nytten joka päivä poiminut mun arjesta ja päivistä niitä onnellisia hetkiä & haluun jakaa ne teille esimerkiksi siitä miten pieniäkin asioita/tekoja ne mulle voi ollakkaan: 


MAANANTAI 18.1

Kaakaohetki sisällä lämpimässä ulkona sataessa lunta. Vastapäätä istuu inspiroiva ystävä jonka kanssa tulee juteltuakkin melkein 3tuntia.
Ah, hommasin kuukaudeksi dösäsetin, jotenka sen aikaa ainakin voi heittää hyvästit pyöräilylle. 
Illalla poikaystävä soitteli armeijasta!

TIISTAI 19.1
Nauramista mahat kippurassa mäkkärin nurkkapöydässä syöden roskaruokaa, ja olemaan onnellinen vain juuri siinä hetkessä kaverin kanssa. 

Kaveri maksoi ruuan, käytti kaupassa ja vei autolla kotiin asti. 
Pitkä kuuma suihku kynttilän valossa, ja vain siihen hetkeen keskelle arkea rauhoittumista. 

KESKIVIIKKO 20.1 Mulla ja Tuukalla tuli tänään 1v & 11kk <3
 Vapaa päivä & niin pitkään nukkuminen kuin vain nukuttaa.
 Kaakao hetki ihanan ystävän kanssa, jonka kanssa ei olla nähty hetkeen hänen kiireittensä vuoksi.


TORSTAI 21.1 Liiketalouden tytöt. Meillä oli sellainen oma tyttöporukka vielä kun opiskelin liiketaloudessa ja niitä tyttöjä ei oo tullu nähtyä hetkeen, yksi on jopa saannut lapsen. Torstaina kokoonnuttiin picnic:iin ihailemaan vauvan lasta ja vaihtamaan kuulumisia, ja tietty syömään! :-D Siitä suuntasin vielä yhtä toista kaveria näkemään jota en oo kanssa ihan hetkeen nähnyt. 

PERJANTAI 22.1

 Tuukalla alkoi pidennetty loma, ihanaa ! Käytiin pyörähtämässä äitillä illasta. Oli ihana käydä sielä. 

LAUANTAI 23.1
  Mieli kaipasi salille muutaman päivän taon jälkeen. Kunnon treeni ja loppuun vielä venytykset. (En siis venyttele ikinä. Paha tapa.. Mutta mieli ja jalat huusi sitäkin.) 

SUNNUNTAI 24.1 

 Miehen kainalosta herääminen ja siellä pitkään kölliminen.


MAANANTAI 25.1
 Yksi päivä lisää miehen kanssa.   Naurun täytteinen koulupäivä.  Lähettii luokkakaverin kanssa mäkkiin syömää, josta suunnattiinkin extempore keilaamaan. Tänään on muutenkin ollut ihana ja todella naurun täytteinen päivä. 

Ihan pieniä juttuja eikö vaan? Kun on pohjalla elänyt monta vuotta, niin tälläiset hetket jotka ei todellakaan ole koskaan ollut mulle itsestäänselvyys, on tänä päivänä niitä mun onnellisuuden hetkiä. Onnellisen hetken mä lasken sellaiseksi, josta voin vain nauttia ja täysin olla siinä hetkessä. Jossa mua ei ahdista ja mun on todellakin vain hyvä olla ja helppo hymyillä.

Mitä teidän mielestä onnellisuus on?

Onnellisia hetkiä tyypit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat