keskiviikko 17. tammikuuta 2018

VOIHAN VAUVAKUPLA.

Ollaan oltu kotona aikalailla puolitoista viikkoa - miten meillä on mennyt?

Ensimmäiset päivät kotiutumisesta meni pitkälti vain tuijotellessa tuota pientä maailman suloisinta ihmettä. Poika on aika helppo tapaus, ei turhia itke eikä paljoa vaadi. Päivisin nukutaa sen 3-4 tuntia ja havahdutaan syömään ja vaipan vaihtoon mutta öisin heräillään tissille tunnin välein, halutaan olla ihokontaktissa, nänni suussa, eikä mikään muu paikka kelpaa. Pojalla on kova imun tarve, mutta imee tuttia ehkä 5minuuttia ja sylkäsee pois ja alkaa vaatimaan nännille. Onko kellään vinkkejä miten opettaa vauva tutille? Aamuöisin alkaa vauvan aktiivinen aika jolloin ähistää, puhistaa, liikutellaa raajoja ja tapitetaa tarkasti ympärille eikä varmasti vahingossakaan nukahdeta.

Itse herään vauvan jokaiseen ähinään tarkistamaan että nukkuuhan se, onkohan sillä taas nälkä? En myöskään osaa nukahtaa syöttöjen välissä sillä stressaan seuraavaa herätystä, myöskin pelkään kierähtäväni vauvan päälle, mutta toistaseksi vauva nukkuu vain näin. Ennen vauvaahan olin tiukasti sitä mieltä että meillä ei perhepedissä nukuta & piste, mutta näin ne periaatteet vaan muuttuu.. :-D Ollaan yritetty rauhottaa makkari vain yö unille, vähennetty valoa, ja öisin ei syöttöjen ja vaipan vaihtojen aikana seurustella ja päivät vietetään olkkarissa arjen perus melussa ja nukutaan sielä päikkäreitä. Jospa poika oppisi hahmottamaan yön ja päivän eroa ja ymmärtämään öisin että nyt kuuluu nukkua.


J on ollut ihan mahtava. Hän vaihtaa vaipat öisin, siirtyy välillä aamuöisin nukuttamaan vauvaa olkkariin jotta minä saan vihdoin käydä nukkumaan ja välillä antaa minun jäädä aamuisin vielä hetkeksi nukkumaan. Päivinä kun vauva viettäis nekin kiinni mussa on J raahannut minulle ruokaa ja juotavaa kun en itse imetykseltä pääse tekemään mitään! Tämä pelottaa J:n lähtiessä takasin töihin, muut koti hommat voi odottaa kun J pääsee töistä, mutta ihan kahdeksaa tuntia en syömättä pärjää jos tämä aikoo olla tissitakiainen.

Huomenna vauva on tasan 2 viikkoa ja päästään vihdoinkin pienelle vaunu lenkille & viime viikon neuvolassa poika painoi 3645g eli hyvin kasvaa äidinmaidolla <3

Raskaus aika oli rankka, mutta nyt kaikki on paremmin kuin hyvin. Pelot ja ahdistusta aiheuttavat asiat odotus aikana on kadonnut. Tuntuu että kaiken pitikin mennä juuri näin. Poika teki meistä perheen, ja hän on ihana ja niin rakas.

Kaikki on nyt hyvin, enkä olisi mielummin mitään muuta kuin äiti <3

lauantai 13. tammikuuta 2018

SYNNYTYSKERTOMUS - KIIREELLINEN SEKTIO.

 
Pieni kertaus ; vauva oli ollut väärinpäin kohdussa jo 2kk ja kääntämis yrityksestä huolimatta hän viihtyi asennossaan vallan hyvin.  Kuvat otettiin lantiosta ja niitten puolesta sain synnyttää alateitse jos vauva pysyy alle 4kilosena. 9.1 olisi ollut kontrolli käynti äippäpolilla, mutta sinne asti ei keretty.


4.1 klo 2:30 torstai yönä heräsin normaalisti pissahätää ja lähdin käymään vessassa. Sieltä tultuani pääsin just takas makuu asentoon kun tunsin että lorahti. Aloin hokemaan ''oumaigaad oumaigaad'' ja J heräs siihen ja oli ihmeissää että mitä tapahtu. Vastasin että ''joko kusin housuu tai tää lapsi tulee nyt!'' Siinä hetken nieleskelin ja hoin ''oumaigaad'' kunnes tajusin soittaa edes äippäpolille.

Äippäpolilta mut haluttiin heti sinne koska olin ensisynnyttäjä ja vauva on perätilassa. Lähin käymää äkkiä vielä suihkussa ja J pakkasi sillä välin sairaalakassia. (En ollut edes sitä pakannut pessimistinä ''tää ei tuu ikinä täältä'' asenteella:-D) Ajettiin ABC:n kautta hakemaan eväitä sairaalakassiin. Polille päästyäni mut ultrattiin ja katsottiin kohdun suun tilannetta. Kaulaa oli vielä vähän jäljellä ja olin sormelle auki. 


Meidät siirrettiin kammariin käyrille, lepäämään ja odottamaan että supistukset voimistuu ja tiheentyy. Synnytys oli käynnistynyt. Yritin nukkua vielä, mutta menin kuumaa suihkuun helpottamaan supistuksia jotka ei tässä vaiheessa kuitenkaan ollut vielä kamalan voimakkaita. Käyrillä oltiin n. puolen tunnin välein ja se oli kamalaa maata paikoillaan sängyssä kun tuntui että supistukset vain voimistui siinä maatessa ja paikoillaan olo supistuksien aikana oli melkee mahdotonta. 


Parin tunnin päästä kammariin siirrosta kätilö tuli tarkistamaan taas kohdun suun tilanteen ja totes että pyytää lääkärin paikalle. Lääkäriä odoteltiinkin sitten seuraavat kolme tunia. Supistukset alkoi olla jo kovia ja halusin altaaseen, mutta ennen lääkäriä sinne ei mua laskettu. En myöskään saannut syödä mitään sektio mahdollisuuden takia ja alkoi olla jo huono olo ihan syömättömyydestä.

Lääkäri tuli vihdoin ja kertoi että on katsonut tarkemmun mun lantio kuvia ja häntäluu on kuulema väärän mallinen synnyttää perätilavauvaa alateiste. Kokeili kohdun suun ja vauva oli tulossa kantapää edellä. Tässä kohtaa olin 2cm auki, ja kaula olihävinnyt. Lääkäri totesi että lähetääs sektioo ja lähti soittaa leikkaus salii ja kätilö jäi valmistelemaan mua siirrettäväksi.


Sektiota olin pelännyt alusta asti, se pelotti mua enemmän kuin pt tilassa olevan vauvan synnytys alateitse. Kukaan ei kerennyt selittämään mulle että mitä oikeen tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan. Hyvin äkkiä makasin leikkauspöydällä yksin. Itkin niin paljon, enkä tiedä annettiiko mulle rauhottavaa vai katosinko todellisuudesta pelkoni takia mutta tuntui että vajosin ihan jonnekki toiseen ulottovuuteen. En tajunnut mitään missä olen, ja mitä tapahtuu. Tuijotin J:tä vain silmiin ja yritin keskittyä häneen. Kymmenessä minuutissa poika oli ulkona. klo 10:41. Hänet vilautettiin minulle nopeasti ja hän lähti J:n kanssa muualle. Minä jäin yksin leikkauspöydälle parsittavaksi, ja sieltä heräämöön.

Heräämössä olin neljä tuntia sillä puudute oli levinnyt kaulaan asti. Sain kovia kipulääkkeitä. Olin sekasin enkä muista tapahtumasta tai loppu päivästä paljon mitään. Sektio oli kokemuksena aivan hirveä, enkä enään ikinä halua kokea sitä uudestaan.

Mitkä fiilikset teillä on jäännyt sektiosta?

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

HÄN ON TÄÄLLÄ!


 4.1.2018 KLO 10:41 3595g & 46cm <3


Me nautimme hetken tästä pienestä ihanasta vauvakuplasta ja palaan blogin pariin myöhemmin! <3

Lukijat