LAHJOITIN HIUKSENI SYÖPÄLAPSILLE.



Mulla meni hermo mun päästä tippuvaa reuhkaa ja varasin nopeasti parturiin ajan. Kyllästyin siihen että mun hiuksia on AIVAN joka paikassa, hirveitä tuppoja, koko ajan sai pitää kiinni sillä poika repii niitä enemmän kuin mielellään ja tuntui että ne oli koko ajan vain tiellä.

Mulla on monta vuotta ollut mielessä että lahjottaisin hiukseni peruukkiin, mutta jotenkin en ole koskaan ottanut asioista selvää kunnolla. Tästä kaverille mainitessa hän nopeasti googletti ja linkkasi mulle sivuston ja yllätyin siitä kuinka helppo keissi tää oikeestaan on.

Varasin ajan parturiin ja kävin leikauttamassa ihanan kesä tukan johon oon ihan super tyytyväinen, ja suurin osa hiuksista lähtee hyvään tarkoitukseen <3

Haluunkin tässä olla tsemppaamassa sua uskaltaa kanssa lähteä hyvää mukaa ja kertoa sulle kuinka helppoa tää homma on -

  • Letitä pesty ja kuivattu hius ja kiinnitä molemmista päistä. Älä käytä hoitoainetta pesun yhteydessä.
  • Leikkaa irti hallitusti tai pyydä kampaajaasi leikkaamaan.
  • Otamme vastaan myös värjättyä hiusta. (luonnonsävyt.)
  • Vähintään 17cm hiuspituus.

Lähetä kirjeenä - ASIAKASPALAUTUS
                            626359
                            Hiusextra Heinilä Oy
                            Kasarminkatu 6
                            00140 HELSINKI


Helppoa eikö? ;-) Auta säki <3

KOLMAS DETOX VIIKKO - ELINVOIMAA LIIKKEESTÄ.

Mä olen aina vihannut liikuntaa, aina. Ala-asteella tuli jo luistettua liikkatunneilta milloin minkäkin maha, käsi, jalkakivun, päänsäryn takia mitä sitten keksikään. Ylä-asteella sitten jo lähdettiin muualle viettämään liikka tuntia. En löytänyt mitään lajia mistä olisin nauttinut. Tykkään tanssia mutta koska mulla on hahmotushäiriö nii en vaan hahmota liian monimutkaisia liikkeitä ja olisin vain hidastamassa sitä ryhmää, myöskään isillä ei ole ollut varaa maksamaan tätä harrastusta. Uiminen on myös ihanaa, mutta oman kehon häpeästä sitä ei ole tullut edes harkittua.

Harrastin salia kaksi vuotta täysin pinnallisista ja ulkonäkökeskeisistä syistä. En saannut siitä mitään iloa tai hyvän olon fiilistä. Olin vaan joka treenin jälkeen ihan väsynyt ja mieli ihan yhtä maassa kun sinne mentäessäkin. Oikeastaan edellisessä Unelma itsestä valmennuksessa oivaltaessa asioita (pääset lukemaan postauksen tästä ) sali jäi nopeasti pois, enkä sen jälkeen ole sielä käynnyt. Oon kuitenkin näin pitkän tauon jälkeen huomannut kaipaavani tiettyjä lemppari liikkeitäni salilla ja sitä polttoa lihaksessa. Kuitenkaan en itseäni nää koskaan ihan harrastamassa salia.

Myös viimeistään raskauteni olisi laittanut tälle stopin sillä raju pahoinvointi alkoi heti muutama päivä plussan teon jälkeen, enkä liikkunut koko raskauden aikana, ellei lasketa viime hetken lenkkejä (jotka oli vauhtia kilpikonna ja taapersin kun pingviini.) siinä toivossa että jotain alkaisi tapahtumaan :-D


Mutta nyt asiaan on luonnollisesti tullut muutos kun meillä tämä pieni on. Pakko myöntää että ilman sitä ei tulisi varmaan liikuttua ollenkaan. Pienempänä poika nukkui ainoat pidemmät unet vaunuissa jolloin oli siis pakko lähteä ulos lenkille. Ja itselleni on tärkeää että poika saisi päivittäin ulko ilmaa ja varsinkin näin hyvien säiden aikana ollaan ulkoiltu paljon. Lähes päivittäin käyn vaunulenkillä pojan kanssa ja miehen vapailla menään sitten kaikki yhdessä. Vaunulenkeistä on tullut meidän koko perheen harrastus. Myös tuo toinen osapuoli tykkää valtavasti olla luonnossa ja käydä lenkillä, jotenka on helppo saada kaveri mukaan, jolloin on vähän helpompi saada aikaseksi lähteä. 

Heräsin muutamia viikkoja sitten siihen ajatukseen ettei liikkelle lähtemisen motiivi ole enään se että laihdun, toki se on plussaa ja vain tervetullutta kun raskauskiloja vielä on, mutta se ei ole se minkä takia liikkuisin. Liikun koska haluan voida hyvin jotta jaksan lapseni kanssa, ja kunhan Max kasvaa niin varmasti tehdään paljon retkiä luontoon, lapakistoon, repovedelle tms muille vaellus ja nähtävyys paikoille. Käydän talvisin enonsaaressa paistamassa makkaraa, pulkkamäessä, luistelemassa jne. Haluan kannustaa poikaani liikkumaan, aktiiviseen arkeen, ja siihen että liikunta on kivaa. Löytää se oma lajinsa. En halua luoda pojalleni sitä mielipidettä liikuntaa kohtaa että se on ihan tyhmää ja mikää ei kiinnosta ennenkuin se edes ymmärtää mitä sana liikunta tarkoittaa.

Ja mikä sen parempi hetki tehdä muutos omaa arkeen ja ajatusmalliin kuin nyt? <3




 Viime viikolla tapahtui ikäviä sattumuksia mitkä ahdistaa vieläki vaikkei enään mitään hätää olekkaan. Mun heikkous on tunnesyöminen ja oli mikä tahansa niin aina pakko saada suklaata. Detox:in kolmas viikko on siis mennyt lähes herkutellessa yhtä sun toista, mutta nyt uuden viikon alettua palataan takas ruotuun.

Muutama vinkki tehdä arjen ruokailusta terveellisempää ;

  • Vaihda makaroonit, ja pastat tummiin täysjyvää.
  • Leivät ruisleipiin taikka riisikakkuihin.
  • Laita hedelmät käden ulottuville, esim: viinirypäleet valmiiksi pestynä kippoon - sieltä on helppo napostella kun nälkä yllättää.
  • Aineenvaihdunnalle hyväksi todettu kurkuma on todella miedon makuista ja siksi helppo sekoittaa ruokaan kuin ruokaan.
  • Jos rahapussisi antaa myöden, kannattaa jauhot vaihtaa gluteenittomiin.
  • Tee selkee kauppalista, suunnittele viikon ruuat ja älä mene nälkäsenä kauppaa! :-D 
  • Pidä sitruuna vettä kannussa jääkaapissa, helppo ottaa nopeasti janoon ja sitruuna on myös aineenvaihdunnalle hyväksi.

TÄTÄ ON OLLA ÄITI.


Mun vaatekaapissa on kolmet housut jotka menee jalkaa, kahdet treeni trikoot ja yhdet legginssit joista näkyy perse läpi ja ainoat pidemmät paidat on neuleita jotka on näillä keleillä liian kuumia. Viime kesän kesävaatteet ovat mulle napapaitoja parilla vatsamakkaralla ja hipstereitä tiikerin raidoilla. Kaikki puristaa, tuntuu epämukavilta, on pieniä ja niissä ahdistaa olla. Kuvan crocsit oli helpompi vetää jalkaa kun muutama vuos sitten jo elämää nähneet valkoiset (ainakin oli sen hetken.. :-D) conssit, niiden lisäksi omistan kyllä toisetkin kesä kengät mutta trust me, tähän asuun nuo crocsitkin joissa on maalitahroja sopii paremmin.

Kaikki puhui siitä miten kilot lähtee ripeää kun imettää, mutta mulla taitaa tämä kengurun pussi pysyä tässä ikuisesti, ei siinä sinänsä jos olisi edes niitä oikein kokosia vaatteita. Ei siinäkään sinällään mitää - nythän mulla on hyvä syy uudistaa koko vaatekaappi, mutta olisikin sitä rahaa. Poika tarvii jo seuraavan vaatekoon vaatekerraston. Mutta koska olen äiti, taidan hillua koko kesän näissä niken treenitrikoissa, topissa ja neuleessa.  Miks ei kukaan kertonut että raskauden jälkeen täytyy uudistaa omakin vaatekaappi? Aina puhutaan ettei saa kadota äitiyteen, mutta kuka sen rahoittaa että olet muutakin kuin äiti?

Hiukset lähtee samaa tahtii kun kävisin stytostaatti hoidossa enkä muista koska olisin niitä edes viimeksi pessy. Vauva mukana sitterissä vessan puolella ei paljon anna sulle nautinnollisia pitkiä kuumia suihkuja. Sen verran että saat pestyä eiliset puklut pois. Ja kiinnihän ne hiukset täytyy pitää kun muuten tuo marakatti on niitä repimässä koko ajan - eli kukaan ei edes huomaa ettei niitä ole hetkeen pessyt. Kiva olisi meikatakkin mutta en edes jaksa. Tuntuu jotenkin ylivoimaselta sutia meikkiä naamaan, niitten pesusta illalla puhumattakaan. Täällä on herätty 30min-max 2h välein nyt puoltoista kuukautta ja se alkaa pikkuhiljaa verottamaan.

Mäkin haluisin litteän mahan, paremman pepun, paremmat tissit - tai edes ne jotka olivat ennen raskautta, haluisin lyhyet hiukset jotka ovat ihanan vaaleat blondit, haluisin näyttää hyvältä, haluaisin rakennekynnet ja ripsien pidennykset, haluaisin kasan vaatteita jotka istuu, sopii ja jotka saa tuntemaan olon hyväksi, haluan näyttää huolitellulta, haluan olla pirteä, energinen ja voida hyvin, jaksaa arjessa poikani kanssa. Mutta olemus on muistuttanut lähinnä kävelevää tikittävää zombia jonka ominaisuus tuoksu on ummehtunut maito ja puklu.

Mutta tiiättekö mitä? Silti mä en vaihtais mitää. Vaikka multa on lähtenyt ihmisiä enemmän ympäriltä kun mitä olen saannut, vaikka aikasin aamusin herään silmät ristissä pojan kanssa, otan vastaan sen kiukuttelut ja huonot päivät, vaikka välillä itketään täällä yhdessä, vaikka perus olemus on se kävelevä tikittävä zombi, ja vaikka arki tuntuu täyttyvän vain nukuttamis, vaipan vaihto ja syöttö hetkistä, vaikka öisin heräillään tiuhaan tahtii ja tuntuu että usein ei edes kerkee pääsemään kunnolla uneen ennenkun pitää taas herätä, vaikka mun keho tulee koskaan palautumaan entiselleen.

Välillä mä mietin että mihin hittoo mä oon ryhtynyt ja itseni pannut. Mutta kun aamuisin saan ensimmäisenä leveän hymyn vastaani en enään voi miettiä mitä muuta olisinkaan kuin äiti & se hymy saa minut jopa haaveleimaan seuraavista mahdollisista lapsista! <3

Tiivistettynä siis - äitiys on sitä että voit alkaa ajattelemaan itseäsi ja tarpeitasi n. 15vuoden päästä. &vielä kauemmin jos teet seuraaviakin ;-)

Lukijat